Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Varahoitoviekku täällä, mikäli Suntuubin perusviekku ei toimi.

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Emilia

15.10.2013 12:39
Vastaisitko osaan hoitaa hevoset ja kani saisi hyvää hoitoa

Nimi: Emilia

27.09.2013 10:33
Ps miten hoidetaan?

Nimi: Emilia

17.09.2013 14:57
Ai niin ja jos saisin alkaa hoitaa myös lenaa(poni tamma)

Nimi: Emilia

17.09.2013 14:42
Vastaa pian että voinko alkaa hoitaa hopea(hevonen tamma)ja mimiä(kania)hahmo numero14
Vastaa pian kiltti saanko olen ratsastanut yli4vuotta

Nimi: schleich_fani

12.03.2013 20:18
jos saisin niin alkaisin hoitaa ginnyä ja ottaisin tyypiksi hahmo nro 8sin ginny saisi hyvää hoitoa ja liikutusta kiitos jos pääsen hoitajaksi vastaisitko pian?

Nimi: Sofi
Kotisivut: http://marianhevostalli.suntuubi.com/

07.02.2012 16:20
Sinä idiootti jotka kirjoitit nuo äskeiset viestit:
EN HALUIS ALKAA VITTUILEE SULLE MUT ON PAKKO!
SÄ ET HAUKU LAMPILAA! ! Ja kaikenlisäksi oot tooooosi tyhmä trolli, sillä nää sivut on muuttanu jo
Että sellasta... Tiietään hyvin että oot pelkkä luuseri trolli joka ei tajuu mitn...










sofi

Nimi: nii ja sittten vielä

03.02.2012 14:56
toi teijjä ylägraffu on iha vtn surkee -.-

Nimi: Mullonkaikkischeleichsit

03.02.2012 14:55
HAAHAA!!1 Mullonkin kaikki maholliset scheleich hevoset mitä on ilmestynyt suomeen ja ruottiin!!! HAAHAAHAAHAAHAAHAA!!! LOSERS!!!                  XB

Nimi: Aina
Kotisivut: http://klinikkapp.suntuubi.com/

02.08.2011 19:46
Heippa!
Syksyn lähestyessä ja hevosten palatessa kesälaitumilta tahtoisimme Pollen Parhaassa tehdä joitakin muutoksia parempaan. Jotta tietäisimme mihin meidän tulisi panostaa ja mitä poistaa/lisätä, toivoisimme että kaikki Vakioasiakkaat kävisivät kertomassa ajanvaraukseemme lyhyen palautteen! Toivomme että vastaisitte palautteessa ainakin seuraaviin kysymyksiin:

Mikä on ollut hyvää toiminnassamme?
Mitä tahtoisitte lisättävän/poistettavan klinikallamme?
Mikä kaipaisi parannusta?
Tahtoisitko saada klinikalta kuukausittaisen tarjous/asiakaskirjeen?

Toki muukin palaute on tervetullutta, mutta näihin kysymyksiin tahtoisimme vastauksen mahdollisimman monelta! Kysely on täysin vapaaehtoinen, mutta vastaajat vaikuttavat toimintaan suuresti! Vastaukset YKSITYISELLÄ viestillä!
Leppoisaa kesän jatkoa kaikille!
~ Aina, Klinikka Pollen Paras
P.s Anteeksi että laitan viestin tänne, en löytänyt tavallista vieraskirjaa...

Nimi: Sofi

16.07.2011 20:48
jatkoa!

Talutimme hevoset ulos ja nousimme penkeiltä heppojen selkään. Annoin Mistylle pohkeita ja johdimme "possujonoa". Yhtäkkiä lintuparvi lennähti pusikosta ja kiljaisin. Misty pelästyi lintuja ja lähti laukalla kohti peltoa. Se hyppäsin ojan yli ja meni syömään keskelle niittyä.
Sieltähän perässä tuli Chibi ja pilvis. Hekin saivat pidätellä kauhistuneita hevosiaan. Pian kävelimme tiellä. Otimme suunnaksi järven, jonne oikaisimme metsän poikki. Järvellä olisi tänään juhannuskokko, joten meillä oli kiire. Laukkasimme rivissä leveän polun ja ravasimme loppumatkan järvelle. Kokkoa oltiin vasta kasaamassa, joten ajattelimme käydä uittamassa polleja. Otimme satulat pois ja kengät sekä sukat jätimme rannalle. Käärin housujeni lahkeet ja laukkasimme rantavettä pitkin nauraen. Kukaan ei voi sanoa, etteikö meillä olisi ollut hauskaa. Pian kokko sytytettiin.

Keräännyimme männyn alle kuivattelemaan hevosia. -Huh että täällä on hauskaa, Chibi sanoi ja juttelimme istuassamme hevosten jalkojen juurissa. -Paras juhannus ikinä, kuiskasin Mistyn korvaan ja se hirnahti onnellisesti.


Vielä illalla ratsastimme takaisin tallille ja hoidimme hevoset kuntoon. Veimme pollet laitumelle ja kaikki lähdimme sitten kotiin. Sitä ennen jaoimme tarhahevosille vielä heinät ja kaurat.

Loppu (tuli aika lyhyt ja tylsä, mutta ei ehtinyt kun alkaa ihana kauhuleffa X_X Orpokoti)
Mut oli ihan oikeesti kivaa toi riding vielä parhaitten kavereiden kanssa! ♥:lla Sofi

Nimi: Chibi-97 (Chii-Chan)
Kotisivut: http://www.chiubbi.suntuubi.com/

13.07.2011 13:50
TESTAAN ~

Nimi: pilvis

28.06.2011 17:57
Kiirettä pitää! Mummolaan oltiin lähdössä, joten pikaisesti vain käyn tallilla kurkkimassa..
Kiireessä hyppelin tallille ruokkimaan Merriä. Merri hyppi ja hamusi lenkkiä, se ei ollut käynyt lenkillä aikoihin, leiri kun oli vasta. Leiriltä on selvitty, ohhoh! Kaikkea sitä sattuikin, mutta selvitty on kunnialla. Merri-rukka oli ollut yksin, ruokaa sille vain oli viety. Päästin sen ulos pihalle leikkimään, lenkkiin kun ei ollut aikaa. Merri hyppi innoissaan lelun perässä aika pitkään. Sen jälkeen se haisteli jokaista koloa innoissaan.

Myöhemmin siivosin Merrin häkistä ulosteet, Merri oli sen aikaa tallin käytävällä nuuskimassa. Kun päästin Merrin häkkiin, ruokin sen samalla oven avauksella kuivamuonalla. Lisäsin kuppiin vettä, ja heitin flexin naulaan. Halasin Merriä, joka löntysteli koppiinsa lepäilemään.
Innoissani hyppelin tallille, ja avasin oven. Rynnistin Inkun karsinalle. Inkkukin oli selvillä reissun jälkeen. Kehuin sitä vielä, koska se oli ollut kiltisti leirillä. (Se tuskin ymmärsi, mitä kuiskutin sen korvaan..)
Siivosin karsinan Inkun lepäillessä sillä välin laitumella. Se ahtoi masunsa täyteen ruohoa, ja taluttelin ja juoksutin sitä ratsastuksen puutteessa vähän pihalla, että se sai vähän liikettä jalkoihin. Oli kuitenkin sen verran tuuli, että päättelin olrvan järkevintä viedä Inkku sisään yöksi. Heitin sille vielä omenan, kun se makasi karsinassaan hetken kuluttua. Ainiin, hups! Olin unohtanut harjata Inkun! Ei muuta kuin haetaan Inkku takaisin ulos karsinasta, ja harjaamaan!
Hetken kuluttua olin valmis, ja vein harjapakin pois. Talutin Inkun karsinaan, ja suljin oven huolellisesti. Hyvästelin Inkun, ja lähdin pyöräilemään nopeasti kotiin.

Vastaus:

Saat tästä 15 V€.

Kiireessä kirjoitettu, sen huomaa.. Mutta silti hyvä! C:

Nimi: Sofi

25.06.2011 14:18
♥ Juhannusmaastossa ♥ Jatkoa

Pian ajatukseni keskeutettiin, kun Chibi astui karsinan ovesta sisään.
-Oletkos jo valmis? Minä en, eikä näköjään pilvilammaskaan, sanoi Chibi ja rapsutti Mistyä korvan takaa.
Pudistin päätäni ja hymyilin.
Chibi hymyili takaisin ja palasi Lenan karsinaan.
Otin Mistyn harjapakista pehmeän harjan, ja harjasin sillä mahan alustan ja kaulan, sekä tietysti myös jalat.
Kurkkasin ulos karsinasta ja huomasin että kello oli 12.00.
Päästin pienen hymyn valloilleen, ja jatkoin harjaamista. Nyt poimin pakista kovan harjan, ja harjasin takapuolen ja selän päällä olevan pinttyneen lian.
Sitten... Nappasin harjapakista kaviokoukun, jossa näytti olevan harjakin samassa paketissa.
Hivutin käteni jalkaa pitkin alaspäin. Kavion kohdalla sanoin:-Nosta! ja Misty nosti. Tamma yritti vähän repiä jalkaansa, mutta sain pidettyä sen kurissa. Otin sitten vielä toisen etujalan ja takajalan. Otin etusuojat maasta ja liutin suojan hiljaa paikalleen, niin kuin sen toisenkin.
Otin myös takasuojat, ja liutin ne samalla tavalla, kuin etusuojatkin, paitsi että nämä suojat menivät takajalkoihin.

-Tytöt? Ootteko valmiita? huutelin karsinan ovelta.
Chibi ja pilvilammas tulivat karsinoista ja nyökkäsivät.
-Mennään ottamaan varusteet, Chibi sanoi ja lähdimme tallustamaan kohti satulahuonetta.
Aukaisin oven ja annoin Chibin mennä edellä, mutta sitten kiilasin pilvilampaan eteen.(aika törkeetä!)
Pilvilammas irvisti, ja minä näytin kieltä. Aloimme nauramaan, mutta hillitsimme itsemme kun näimme Chibin osoittavan satuloita ja suitsia, hyvin vakava ilme kasvoillaan.
Näyttelin surullista ja otin Mistyn satulan ja suitset.

Tallissa...

Laitoin suitset roikkumaan satulatelineeseen ja nostin satulan Mistyn kaulalle. Sieltä liu´utin satulan oikealle kohdalleen. Oijoin satulahuopaa ja tarkistin onko satulahuopa kiinni kaikista kohdista.
Laskin satulavyön alas satulan päältä ja menin toiselle puolelle hevosta. Misty höristi korviin hassusti kun tartuin satulavyöhön ja kiristin. Sain satulavyön neljänteen reikään, ja tarkistin onko se liian löysällä.
Sitten otin suitset telineestä ja laitoin Mistyn riimun sen kaulalle. Otin suitset oikeaan käteeni ja pidin sillä kädellä kiinni päästä.
Nostin oikean käteni ylös ja vasemmalla laitoin kuolaimet Mistyn suuhun. Kun kuolaimet olivat suussa, Misty alkoi haukottelemaan, ja minä hyppäsin ja sain kuin sainkin otsapannan ja niskahihnan oikeille paikoilleen.
Jätin Mistyn siihen ja menin hakemaan raipan ja laitoin kypärän päälle.
-Onko valmista? Chibi kysyi ja katsoi jokaisen karsinaan.
-Olen! Otan vain riimut Mistyltä, sanoin ja menin takaisin karsinaan.
-Minäkin olen, otan vain riimut Inkulta, pilvilammas änkytti, kun yritti saada Inkkua väistymään.
Naurahdin hiukan, mutta sitten otin riimun pois Mistyltä ja heitin sen harjapakkiin. Harjapakin vein paikoilleen ja menin Mistyn luo. -Valmista! huudahdin ja silitin Mistyn pehmeää ja lämmintä turpaa. Misty hörähti hellästi kun halasin sitä.
-Täälläkin on valmista! huudahti pilvilammas, ja pääsimme vihdoin lähtemään.

Jatkuu ☺

Vastaus:

Saat tästä 70 V€.

Tarina oli mahtava, hauska ja huumorintajuinen -ja mikä myös erittäin tärkeää -se niin sanotusti hengitti.

Nimi: Sofi

24.06.2011 15:06
Siis, teen tälläsen "juhannusmaasto" tarinan ennen kuin jatkan toista, sopiiko?

♥ Juhannusmaastossa ♥

Yritin avata silmäni jotka väkipakolla yrittivät lupsua takaisin kiinni. Mutta sitten katseeni osui hevoskalenteriini, jossa luki: 24.6.2011 ♥ Juhannusaatto ♥
-Jee! Vuhhuuu! huudahdin, enkä yhtäkkiä enään tuntenut olevani väsynyt, en siis ollenkaan.
Hyppäsin kerrossänkyni ylemmästä sängystä riemuiten alas ja muistin kuin muistinkin pedata sen. Otin vaaleanvihreä-sinisen peittoni ja levitin sen sängylle. Otin toisesta reunasta kiinni ja taitoin sen toisen kappaleen päälle.
Pöyhin nopeasti sinistä tyynyäni ja hyppäsin alas tikkailta. Nappasin oranssilta ja pehmeältä nojatuolilta vihreä-sini-puna-musta-keltaisen päiväpeiton ja kapusin takaisin ylös. Levitin päiväpeiton kauniisti sängylle ja laitoin reunat roikkumaan hienosti reunoille.

Kapusin alas ja vaihdoin hevosaiheisen yömekkoni kauniiseen juhlamekkooni. Ripustin mekon vaatekaappiin henkariin roikkumaan. Oijoin mekkoani ja tassutin alakertaan narisevia portaita pitkin.
-Huomenta! tervehdin hyväntuulisesti.
-Huomenta vaan, vastasi perheeni kuorossa.
-Tule syömään aamupalaa, on lettuja ja mansikkahilloa, äiti kutsui.
-Joo, namiii! huudahdin ja nuolaisin huuliani.
Tallustin keittiöön ja istahdin paikalleni.
-Sohvi, tuutko kattoo illalla kokkoo? 2-vuotias pikkusiskoni Aada kysyi.
-Ehkä, ehkä. Tulen sitten varmaan Mistyn, Chibin ja tietenkin pilvilampaan kanssa, ratsain, sanoin ja taputin Aadaa päähän.

Tunnin päästä:

-Moi Chibi! huudahdin päästyäni tallille.
-Moi! Pilvilammas on täällä myös, joten juhannusmaasto onnistuu tosi hyvin! Chibi kertoi innostuneena.
Pian pilvis hyppäsii esiin nurkan takaa, ja tietenkin (taas) säikytti minut melkein hengiltä:-PÖÖöö! Mennäänkö laittaa hevoset kuntoon? Ja kuka menee milläkin, tai siis kelläkin?
-Eeeh... Minä ainakin haluun Mistyn, sanoin toiveikkaana ja katsoin silmät kiiltäen Chibiä.
-Noh, sovitaan vaikka niin että Sofi menee Mistyllä, pilvilammas Inkulla ja minä... Lenalla, Chibi sanoi iloisesti.
-Mennään hakemaan hevoset ja poni laitumelta, pilvis sanoi tomerasti ja esitti sotilasta.
Minä ja Chibi nauroimme itsemme turmiolle. Parin minuutin päästä pääsimme lähtemään.

10 minuutin päästä:

-Vedä narusta! Kyllä se tulee! Chibi neuvoi.
-Näytä sille kuka on pomo! huuteli pilvilammas.

Niin, juu kerron teille nyt jutun alusta:
Lähdimme hakemaan hevosia ja ponin laitumelta.
Pilvilammas aukaisi portin ja päästimme kaikki pollet käytävälle, mistä ne eivät päässeet karkuun. Näin Mistyn kaukana, joten lähdn tarpomaan hevosten ja ponien halki kohti rakasta tammulia. Kun vihdoin pääsin Mistyn luo, ja muut hevoset ja ponit olivat taas laitumella, (Chibillä ja pilviksellä oli omat ratsunsa) lähti Misty kiitolaukka toiselle puolelle käytävää. Chibi ja pilvis vain nauroivat minulle ja inhalle Mistylle, kun Misty juoksi karkuun minua.
Juuri kun sain Mistyn kiinni, päättipä neiti alkaa mutustamaan ruohoa! Siinä vaiheessa pinnani ei enään kestänyt.
Päästin ilmoille mutinaa:-Ninjnadjnsiunksolqisdh!!!!
Päästin viimeisetkin kiukut ulos ja vedin päättäväisenä narusta, sillä kuulin Chibin ja pilvilampaan kannustavat huudot:-Vedä narusta! Kyllä se tulee! Chibi neuvoi.
-Näytä sille kuka on pomo! huuteli pilvilammas.

Ja sitten voimmekin siirtyä tallin tapahtumiin ☺
No okei, voin kertoa mitä tapahtui: Pilvilammas tuli ja tönäisi minut suoraan lantakasaan, joka oli isompi kuin viidenkertainen valas! Siinä suuttuessani sain Mistynkin liikkellee ja jahtasin Inkkua ja pilvistä ympäri tallipihaa. Pian Chibi sai meidät/minut rauhoittumaan ja menimme harjaamaan hevoset.

Otin Mistyn harjapakin muitten joukosta ja poimin sieltä piikkisuan. Setvin harjan, jossa oli takkuja montakin.
Myös etuharjan setvin, mutta siinä meinasi palaa päreet. En voinut uskoa, että löytäisin hevosen etuharjasta... palan suklaata! Kukakohan hölmö on syöttänyt hevoselle suklaata? Sehän voi olla vaikka kuinka vaarallista!
Kerrottuani Chibille ja pilvilampaalle, siirryin takaisin Mistyn luo ja otin käsittelyyni hännän. Mistyn kaunis, tumma häntä huikutti kärpäsiä pois. Ihailin Mistyn tummaa karvaa, joka oli kastunut sateessa.
Mistyn pehmeä turpa hamuili taskussani olevaa omenaa. Kaivoin sen taskun pohjalta ja puhdistin sitä takin hihallani. Ojensin punaisen omenan Mistylle, ja se haukkaisi sen suuhunsa kokonaisena. Ajattelin, että ihanaa olla varsan ja sen emän hoitaja ♥

Jatkuu!

Vastaus:

Saat tästä 110 V€.

Herranjestas, te hoitajathan pistätte oikein kunnolla tuulemaan! Awws, rakastan ♥ Tyylisi on juuri sellainen, mstä pidän, ja yksityiskohdat olivat niin upeat, että tarinaa oli oikea nautinto lukea. Sen pystyi kuvittelemaan täydellisesti päässään.
Ottakaa oppia, te kaikki maailman hoitajat kaikilla maailman virtuaalitalleilla!
Tällainen on oikea tarina!

Nimi: pilvilammas
Kotisivut: http://www.fanta.suntuubi.com

24.06.2011 11:28
Jatkoa... (Yritän vähentää "sitten" sanaa..☺)
_________________

Melkein heitin sontaisen lapion Sofin käteen, joka kiikutti sen seinän viereen nojaamaan. Sofi myös ojensi sinisen Merrin flexin minulle, ja auttoi minua vielä pitämään MErriä kiinni, kun jotenkin ihmeellisesti sain flexin kiinni kaulapantaan, vaikkakin Merri oli ylipirteällä tuulella. Kiitin Sofia avusta.
"Hei, eikö me voitais tehdä samanlaista lenkkiä kuin viimeksi?" Sofi kysäisi. Olin tuumivinani asiaa. "Tottakai me voidh.. ATSIIUUhh..voidhaan!" Huudahdin aivastuksen lomassa. Nenääni oli alkanut kutittaa Merrin karvat. Sofi nauroi hyväntuulisesti, niinpä minäkin nauroin makeasti, aika hassua se kylläkin oli. "Aii..Vatsalihaksiin koskee..!" Valitin maha kippurassa. Pisti. Oli pakko yrittää olla hiljaa. Emme Sofin kanssa katsoneet toisiimme, ettemme saisi uutta kohtausta, ja se oli sillä selvä. Nauroimme siis vielä minuutin lisää, kunnes sain sanottua: "Hei, eikö me voitais lopettaa tää? Tsihihiii! Haetko Jasun?" Sofi hymyili salaperäisesti. "Haetaan, haetaan.." Hän virnisteli ja jatkoi: "Voi mennä ehkä vähän pidempään, Jasulla kun on vähän.. raivotautia!" Jasu sopersi, aivan kuin hän olisi valehdellut. "Öö.. ok." Vastasin ihmetellen, ja Sofi katosi talliin.

40 min. kuluttua:

Olin odottanut jo iäisyyden, ja ehtinyt leikkiä Merrin kanssa vaikka ja mitä. "Nyt kyllä menen sanomaan sille suorat sanat!" Puhisin ja lähdin tömistelemään Merrin kanssa kohti tallia. Olin melkein ovella, kun sieltä tanssi kevyin askelin upea hevonen hoitajn taluttamana. Hetken sokaisun jälkeen tajusin, että hevosta talutti Sofi.
"Mutta Sofi.. Ei noin vain saa ottaa karsinasta outoa hevosta ja mennä ratsastamaan! Et oo sen hoitaja!" Toruin Sofia ja heristin sormea tämän silmien edessä.
"No mutta Pilvis, Pilvis, Pilvis.." Sofi pudisteli päätään viileästi, ja jatkoi: "Tämähän ON minun hoitohevoseni. Saanko esitellä isomman Jasun, Miss Shadowin. Oikeastaan tutummin Mistyn. " Olin aivan äimänä. "Sinä.. Siksi siinä meni niin kauan!" Hymyilin ja halasin Sofia. "Loistava valinta!" Huudahdin sileillen Mistyn turpaa. Se seisoi ulvaasti. Sofi nousi ratsaille. "Minä taidan käydä hakemassa Inkun. Odota tässä." Sanoin, sillä oli tyhmää lenkkeillä yhdessä koira ja hevonen.. Vein Merrin häkkiin. Merri uikutti hämmentyneenä. "Leikinhän minä sinun kanssa jo 40 minuuttia, höpsö!" Hymyilin, ja rapsuttelin Merrin päätä. Hetken kuluttua suljin häkin oven, ja menin varustamaan Inkun.
Olin innosta käheänä, ja talutin Inkun ulos. "No vihdoinkin!" Sofi huokaisi. Misty tanssi hekyllästyneenä paikallaan. Talutin Inkun Mistyn luo, ja minä ja Sofi nousimme ratsaille. Käännyimme meille kummallekkin vielä oudolle polulle, joka oli puiden katveessa vehreänä ja hiekkaisena.
"En ole vielä ratsastanut Mistyllä..Mutta tämähän on ihanaaa!!" Sofi huudahteli täpinöissään. "Tosi pehmeä laukka!" Hän huudahteli, kun laukkasimme. Olin iloinen Sofin puolesta, muistin itsekkin, miten ihanaa oli laukata ensi kerran Inkulla. "Täksi päiväksi on luvattu myrskyä.." Epäröin. "Äh, entäs sitten? Mennään nyt eteenpäin, kun tämä on näin hurmaavaa! Aurinkohan paistaa täydeltä taivaalta!" Sofi saneli hilpeästi. "No, mennään nyt sitten.." Mutisin.

"Missä me olemme?" Kysyin arasti meidän hiljentäessä vauhtia. Vettä alkoi ripsiä taivaalta. Olimme hävittäneet polun Sofin hurman takia. "Hmm.. No.. Käännytään vaikka tolle kivelle tai.." Sofi epäröi, mutta luovutti kumminkin. Pian alkoi vettä "ripsiä" oikein kunnolla. Edessämme oli suurehko kiviröykkiö, jonka laella oli pieni pressu. "Mennään ton pressun alle suojaan!" Sofi huusi sateen yli. Nyökytellen sidoimme hevoset puiden alle, joissa oli edes vähän suojaa, ja kiipesimme viimeisillä voimillamme kivikasan päälle. Sofilla oli kova kiire suojaan, vettä kun tuli niin rajusti. Hän melkein puolijuoksi viimeiset metrit pressun alle. Yhtäkkiä hän kompastui kiveen, joka törrötti josain keskeltä. Ilmassa kuului vain hyytävä kiljaisu, ennen kuin Sofi oli pudonnut jonnekkin jyrkänteen koloon. "Voi herranen aika.." Mutisin ja kiljuin taistellessani sadetta vastaan. Kiirehdin Sofin putoaman kolon suulle. Ihan vieressä makasi kaikkeen syyllinen oleva pressu. Se sai kelvata suojaksi. Nyhtäisin sen päänpäälleni, ja yritin suojata sillä myös koloa, ettei Sofi kastuisi enempää. "SOFI! Sofi-kulta! Kuuletko??" Karjuin hätääntyneesti myrskyn läpi. Tuuli ulvoi, korvissa suhisi, ja puut heiluivat myrskyn uhrina. Raosta kuului vaimea huudahdus.
"Sofi!" Huusin niin kovaa kuin pystyin. "Pilvis.." Kuului mutinaa. "Jatka, mikä hätänä? En näe sinua!" Yritin tihrustaa koloon, mutta näin pelkkää kosteaa ja pimeää. "Vasen jalkani on.. Jäänyt kivenkoloon.. Nyyh.." Sofi nyyhkytti voimattomana. En tiennyt mitä tehdä. Sofi oli nyt minua tärkeämpi, joten vetäisin pressun yltäni, ja pudotin sen koloon Sofin suojaksi. Misty ja Inkku riuhtoivat puissa kiinni, kun ukkonen jyrähti. "Kestätkö hetken, Sofi? Käyn auttamassa hevosia!" Huusin melun yli. Kuuului vaimea myöntävä vastaus. Laskeuduin alas hevosten luo, jotka olivat kai vähän helpottuneempiä nähdessään minut. Otin Inkun satulalaukusta pienen huovan ja eväsleivät, jotka oli tarkoitus nauttia Sofin kanssa pellolla auringonpaisteessa. Minulla oli myös sokeria hevosille. Syötin sokeripalat sekä Mistylle että Inkulle, ja päästin ne menemään, muutakaan en voinut, miten olisin saattanut jättää Sofin? "Menkää tytöt kotiin, juoskaa!" Kiritin niitä, ennen kuin laskin ne irti. Hepat lähtivät hurjaa kiitolaukkaa kotiin päin. Olin aivan turtana. Sidoin jotenkuten huoparievun ylleni, ja kiipesin ja kiipesin kiviä ylös, kunnes vihdoin pääsin Sirun lohkareelle. "SIRUU! Olehan kunnossa? Minulla on leipää!" Kiljuin metakassa. Kuului mutinaa, joten ajattelin sen olevan myöntävä vastaus. Heitin alas rakoon toisen leivän, toisen söin itse. Sain siitä hieman voimaa. Yritin auttaa Sirua saamaan jalkaa irti raoista, muttei se oikein ylhäältäpäin onnistunut. SIrukin yritti ja yritti uupumukseen saakka, kunnes näimme tieltä lepattavan luksemme jonkin kuunhohtoisen, valkoisen ja kirkkaan. Se tuli luoksemme. Olisin kiljunut ja juossut pakoon, jos olisin voinut. Mutta jähmetyin paikoilleni. "Pilvis.. Mitä nyt??" Sofi kiljui kuopasta. Valkoisella oliolla oli valkoiset kasvot, ja jalkoja ei ainakaan näkynyt lepattavan, valkoisen leningin alta. Kasvot olivat naisen, ja ne olivat hyvin ystävällisen näköiset. Nainen oli hiljaa. Sofi mutisi kuopassaan jotain kaverin jättämisestä, kunnes näki sen raon suulla, minne oli pudonnut, saman kuin minäkin. Haamu kiipesi alas rakoon Sofin luo. Sofi kai pyörtyi, titityy, titityy. Olin kauhusta kankea. Änkytin jotain kummallista, räpsyttelin silmiäni ja huokailin. Mitähän kummitus tekisi Sofille?

Kummitusnainen hymyili kolkosti Sofille, joka tuijotti takaisin kasvot melkein yhtä valkoisina kuin itse naisella. Miten tässä kävisi? Mitä tuo aave halusi? Sitten tapahtui jotain odottamatonta.

Aave alkoi nostaa lohkaretta Sofin jalan päältä. Sofi tuntui painon katoavan jalaltaan. Hän kiitti mielessään kummitusta ja jostain kumman syystä hymyili kummitukselle, joka hymyili takaisin salaperäisesti. Sitten kummitus katosi. Oliko tämä totta? Ei voinut olla. Sofi ajatteli jo olevansa taivaassa, paino kun oli niin äkkiä karannut luiden päältä. Yhtäkkiä hän heräsi horroksesta, samoin minä. Jos emme olisi olleet niin väsyneitä, olisimme varmasti alkaneet puhua pulputtaa kaikesta, muttemme vaiin yksinkertisesti jaksaneet.
"Jalkani on irti! Se nainen otti lohkareen irti!" Sofi hehkutti väsyneesti mutta onnellisesti. Autoin Sofin ulos kuopastaan. Myrsky vihloi yhä, mutta sama se. "Onneksi olet turvassa!" Huusin, ja kyyneleet valuivat poskilleni, samoin kävi Sofille. "Luulin kuolevani.. Ja kun se paino katosi jalasta.." Sofi nyyhkytti kietoutuen minuun. "Se on ohi nyt." Lohdutin ja halasimme pitkään itkien siinä myrskyssä. Se oli hyvin koskettavaa. Käärin sen jälkeen huovan Sofin ylle, ja jätimme typerän pressun sinne makaamaan sateessa. Lähdimme klonkuttamaan sateessa, seurasimme hevosten jättämiä jälkiä, tiesimme, että ne veivät takaisin Lampilantallille. Olimme likaisia ja hiekan ja pölyn nielemiä, ennen kaikkea märkiä. Kun viimein pääsimme Lampilantallin pihaan, olimme tosi onnellisia, että edes selvisimme siitä. Päätimme, ettemme ehkä kertoisi tästä vanhemmille, Hennille nyt oli vähän turhaa kertoa. Hymyillen lähdimme uupuneina suihkuun siistiytymään. Kun olimme taas puhtaita, ja puhtaissa vaatteissa, putsasin Sofin jalasta haavat, ja laitoin siihen vähän sidettä. "Ainiin! Inkku ja Misty! Ilman niiden jälkiä emme olisi selvinneet kotiin. Löysimme hevoset tallin takaa lepäämästä, ne olivat kai päässeet jo yli järkytyksen. Aurinkokin jo pilkisteli pilvien välistä. Oli kaunista. Menimme suoraa päätä pesemään ja puhdistamaan hevosia, harjasimme ne huolella, tarkistimme, ettei jaloissa ollut haavoja, riisuimme varusteet, ja puhdistimme kaviot. Veimme ne omiin karsinoihin lepäämään, ja kaiken huipuksi annoimme vielä herkkuja, taputuksia ja paljon ruokaa. Olin rättiväsynyt, joten hyvästelin Inkun ja Merrin, ja ajattelin lähteä pyörälläni, vaikkakin väsytti. "Heippa, Pilvis, ja kiitos vielä kerran, ystävä kallis!" Sofi hymyili ja halasi minua. Sanoin heipat ja lähdin kotiin nukkumaan. Mikä se auttavainen nainen oli, jäi arvoitukseksi.

The End

Vastaus:

Saat tästä 100 V€.

Tarinassa oli jännitystä ja huumoria, ja löysin vain yhden virheen, wow! ♥♥ Toimintasi tarinassa oli myös ns. "oikeanlaista", veikkaisin että olisin itsekkin tehnyt niin.
"Haetaan, haetaan.." Hän virnisteli ja jatkoi: "Voi mennä ehkä vähän pidempään, Jasulla kun on vähän.. raivotautia!" Jasu sopersi, aivan kuin hän olisi valehdellut. -Ainut virhe koko tarinassa, jonka löysin. Sopertelijanhan olisi pitänyt olla Sofi, vai mitä? : D
Paras tarinasi ehdottomasti tähän mennessä, onnittelen! ♥

Nimi: Sofi

23.06.2011 18:31
Jatkoa... Again... :|

-Herätys! On jo aamu! Me mennään tallille, me mennään tallille! tanssahtelin ympäri pilviksen (pilvilampaan) huonetta.
-Mitää...? Ai... joo... Mä herään ihan kohta... krooh... pilvilammas esitti nukkuvaa.
-Ihan oikeesti! Herää nyt! huudahdin ja ravistelin pilvilammasta, joka... kröhöm... no, ravistelin pilvilammasta vähän... kovaa ja pilvilammas... krökrökröhöm... Tipahti sängystä ja jahtasi minua ympäri taloa yöpaita päällä.
Lopulta mätkähdimme molemmat olohuoneen sohvalle ja nauroimme niin, että aloimme pian leikkimään tyynysotaa.

Piiiiiitkän sodan jälkeen pilvilammas suostui vihdoin ja viimein pukemaan tallivaatteet. -Tuu jo! huusin keittiöstä pilvikselle keittiöstä jossa söin aamupalaa - eli suklaamuroja (yam)! -Joo joo, tullaan, pilvilammas vastasi ja aukaisi ovensa.
Juttelimme vaikka mitä aamiaisella, mutta pian pääsimme lähtemään tallille.

-Pyöräilläänkö? pilvilammas kysyi.
-Juup, vastasin.
Hyppäsin pyörän selkään ja aloin polkemaan pilvilampaan vierellä.
-Katso! Onpa söpö poika, pilvilammas hehkutti.
-Joo heko heko, toi on mun veli! huudahdin ja näytin kieltä veljelleni kieltä.
-Hei minne ootte menossa? Ja miksette ota Aadaa(aada siis on mun pikkusysteri) mukaan? Ja kuka toi sun söpö kaveris on? naurahti Jere ja näytti kieltä minulle.
-Eka: Tallille, Toka: Aada on apina, Kolmas: SE ON MUN YSTÄVÄ, JOTEN ÄLÄ KUVITTELEKAAN MITÄÄN!
Tyytyväisenä katsopin punastunutta pilvilammasta.
-Älä punastele, Jere on aina vähän... No, jätetään toi kotiin, naurahdin hysteerisesti ja jatkoimme matkaamme tallille.

Jatkuuu! Nyt yritin muistaa yksityiskohdat ♥

Vastaus:

Saat tästä 30 V€.

Tarina oli hauska ja yksityiskohtainen, nyt vain nuo pikkiriikkiset, lähes huomaamattomat kirjoitusvirheet häiritsevät. "huudahdin ja näytin kieltä veljelleni kieltä" -eikö se olisi mieluummin "huudahdin ja näytin veljelleni kieltä"? Ihan perus kirjoitusvirheitä oli aika paljon (isot alkukirjaimet, pilkun jälkeen pieni alkukirjain..).
Mutta pääpirteiltään olin erittäin tyytyväinen tarinaasi, I like this ♥

EXTRA!
Aktiivisuutesi ja huiman parantamisesi tähden saat 5 V€ ns. "lisäpalkinnon", oleppa hyvä ♥

Nimi: pilvilammas
Kotisivut: http://www.fanta.suntuubi.com

23.06.2011 13:21
Moikkamoi, pitkästä aikaa kirjoittelen, siispä aloitetaan, toivoittavasti et räjähdä tylsyydenpuuskassa..
Muuten, huomaa, että tässä tarinassa kirjotian, kuin en ois ollu ees Sofin luona yökylässä
--------------------------------------------------------

Aamun raikas tuuli pyyhkäisi kasvoillani. Pyöräni ketju kitisi hiljaa aina, kun polkaisin raskaasti pyörän poljinta. Vedin keuhkoihini iihanaa ilmaa, joka oli ihanaa. Olin juuri palannut lomalta mökkeilemästä, ihanaa oli ollut, mutta ihanaa oli kyllä palata hoidokkienkin pariin. Kiinnitin pyörän telineeseen, ja melkein törmäsin Henniin. "Heipähei, mhmhmm.. pitkästä aikaa!" Huudahdin tekopirteästi. "Hei, ei niin iloisesti, pikku neiti!" Henni murahti nyrpistellen, ja katosi talliin kantaen heiniä talikolla. Kohautin hartioitani, ja menin koirien häkeille. Siellä näin yllätyksen, Merrin häkin luona häkin raoista silitteli Merriä itse Sofi. "Sofi! Moi!" Huudahdin iloisena. "Hui!" Sofi huudahti hypähtäen vähän ilmaan ja kääntyi ympäri. "Palasit mökiltä, vai..?" Sofi hymyili. Nyökkäsin. "Olet näköjään varastamassa Minun rakasta Lemmikkiäni, siis KARMIVAa!" Korotin ja laskin ääntäni ylimielisesti. "Niin tottavie aion tehdä, rumiluss!" Sofi vastasi synkästi tönäisten minua. Katseemme kohtasivat. Yritimme näyttää vihaisilta, mutta purskahdimme saman tien nauruun, ja halasimme iloisesti.

Merri haukkui kärsimättömästi häkissään. Nappasin viereiseltä seinältä flexin, ja avasin häkin oven. "Hyh, mikä täällä haisee?" Sofi nuuhki ja nyrpisti nenäänsä. "Merri! Ootko tehnyt tänne isotkin ulosteet?" Hymyilin silittäen Merrin päätä. Merri nuoli kättäni ja näytti iloiselta nähdessään minut, Sofitkin se tunnisti. Näin sen häkin nurkissa paljon ulostetta. "Hyi.." Myhähtelin heittäessäni ulostetta lapiolla ulos. Sofi hymyili vieressä yrittäen pidellä nauruaan. Sofi roikotti kädessään flexiä, jota oli yrittänyt laittaa Merrille, mutta turhaan. Merri oli liian innoissaan..

Jatkuu, sry. ei aikaa.. ♥ Jatkan luultavasti tänään, päivällä tai illalla.

Vastaus:

Saat tästä 20 V€.

Tarina oli ykstyiskohtainen ja mukava, eikä kirjoitusvirheitäkään juuri bongailtavaksi ollut. :3 Tuo äänen "korottamishomma" oli kiva idea, siis kun kirjoitit näin: "KARMIVAa!", etkä vain että "karmivaa!". : D

Nimi: Sofi

23.06.2011 12:33
Jatkoa...again...?

Pian kello oli jo 20.00 ja menimme syömään iltapalaa.
Eli lättyjä, of course!
Sen jälkeen menimme nukkumaan.
Toivotimme toisillemme hyvät yöt ja painoimme "pikkuruiset" päämme tyynyille.

Eiiih! jatkuu, pitää mennä /taas/ serkulle!
Tuun lopettelee tarinan illalla ☺

Vastaus:

Saat tästä 5 V€.

Yksityiskohtia? Mitä esim. juttelitte lettujensyönnin aikana? :>
Joo, ei kiirettä (:

Nimi: Sofi

21.06.2011 12:54
Jatkoa!


Pilvilammas esitteli talon ja sitten vetäydyimme hänen huoneeseensa. Pilvilammas sanoi:-Vanhempani tulevat sitten illalla, kun pääsevät töistä.
-Okei, sanoin hiljaa ja sitten ihailin taas pilvilampaan upeita hevosjulisteita.
-Sulla on paljon ihania julkkia, sanoin ihaillen.
-Jep, mutta sulla on varmasti yhtä paljon, naurahti pilvilammas ja taputti minua olalle.

Hetken aikaa jouduimme miettimään ja miettimään mitä tekisimme. -Hei! Mitä jos mentäisiin järvelle joka on lähellä, ja sitten ammuttaisiin vesisirkkoja!?
-Joo! Mäkin tiedän ton "leikin". Otetaan pyöränpumppu, otetaan haavilla vedestä vesisirkkoja ja tungetaan ne sinne pumppuun. Ja sitten pongautetaan ne ulos. Se on tosi hauskaa! selitin.
-Jep. Voitais samalla mennä uimaan, vai? Pilvilammas sanoi iloisena.
-Joo! Mennäänkö? kysyin.

Järvellä...

-Jee! Vähänkö se lensi hyvin! huudahdimme kun vesisirkka parvi lensi upeassa kaaressa järveen.
-Huh, tää on niin kivaa, että ihan tulee hiki, sanoin väsyneenä.
-Mennään uimaan! Ensimmäinen on oikea ratsastaja! Pilvilammas huudahti ja juoksin nopeasti laiturille ja oli valmis hyppääämään.
-Kuules... sanoin leikkisästi ja juoksin perässä, ja pian me molemmat hyppäsimme ja kiljuimme, kun osuimme jääkylmään veteen.
-Prrrh.... Tää on kylmää! huudahdin täristen.
-Heh, mennäänkö jo takaisin meille. Kellokin on jo vaikka mitä.
-Joo, hyvä idea. Eikös tuo ole sinun kännykkäsi joka soi tuolla rannalla? kysyin naurahtaen.
-On! pilvilammas huudahti ja juoksi nopeasti pois vedestä.
Minä sukelsin rantaa päin ja sitten menin pilvilampaan luo.
-Nyt pitää mennä kotiin, äiti käski, pilvilammas sanoi.
Nyökkäsin ja pian olimme jo pyörien satuloilla.

Jatkuu!
Sori, tämä tarina tulee vähän lyhyissä pätkissä, ja on kaiken lisäksi tylsä kuin mikä! Ja nyt pitää mennä, koska lähden tallille hoitamaan rakasta hoitsuani! Ja ratsastamaan... <3

Vastaus:

Saat tästä 20 V€

Ja päh, ei haittaa! Tylsä mukamas, pöh! ♥ Ei aina tarvitse tapahtua hullun lailla jotain, tämä on ihanan mukavaa leppoisaa kesälukemista ♥ Tyylisi paranee koko ajan, hitaasti mutta varmasti. Sen näkee tarinoistasi. Vielä hieman tsemppaat noita yksityiskohtia ja kuvailuja, niin wuw ♥
Jos mietit, että miten saa hyvin tehtyä yksityiskohtia jne.: Suosittelen lukemaan Walter Moersin kirjoja, mm. Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää, Rumo ylämaailmassa, Rumo alamaailmassa, Huviretki hukkateille.
En nyt sillä, että tarinassasi ei muka olisi yksityiskohtia ollenkaan -mutta aina voi parantaa, eikö? : D

Nimi: Sofi

20.06.2011 22:46
En menekään, en ota lomaa!

Tarina;


Yökylässä

-Moi Pilvilammas! vastasin puhelimeen.
-Moi Sohvi! Haluisitko tulla meille yökylään? kysyi pilvilammas.
-Öööh... Joo, sanoin ja piakkoin lopettelimme puhelun.
Otin laukun ja pakkasin sen täyteen tavaraa. Laitoin laukkuun myös ratsastusvaatteet ja ratsastuskengät laitoin erilliseen pussiin. Nappasin yöpöydältä pari Villivarsaa ja Hevoshullua. Otin myös kaksi lempikirjaani, Mustan orin puutarhan sekä Maaginen ponini; Pohjoinen tähti.
Kysyin äidiltä voisiko hän viedä ja äiti suostui.

Pilvilampaan pihalla äiti pysäytti auton ja antoi suukon sekä halin. Sain kuunnella miten kylässä pitäisi käyttäytyä ja että minun pitää lähettää hänelle viesti illalla että kaikki on hyvin.

Soitin pilvilampaan ovikelloa ja odottelin että joku tulisi avaamaan. Pian pilvilammas riensi ovelle ja auttoi minua kantamaan laukkuni hänen huoneeseennsa.

Jatkuu!

Vastaus:

Saat tästä 15 V€.

Miau, en keksi mitään sanottavaa :*3

Nimi: Sofi

20.06.2011 13:10
Otan lomaa pari päivää, menen serkullle

Vastaus:

Ok

Nimi: Sofi

20.06.2011 13:10
Kröhöm... Toimarilla tarkoitetaan minun tallillani toimistona...

Vastaus:

Kiittos tiedosta :*D
Tällainen tietämätön kun olen.. *^^*

Nimi: Sofi

12.06.2011 00:00
Annoin pikkuisen Jasun nuolla ja haistella kättäni.
Otin riimunnarun ja vein Jasun talliin. Päästin Jasun karsinaan ja se potkaisi minua. Jasu hirnahti ihanasti kun otin pehmeän harjan aloin hiljalleen harjaamaan sitä kaulasta. Huomasin pienen haavan Jasun kaulassa. Pyysin pilvilammasta katsomaan Jasua, sillä välin kun kävin tarkistamassa varsan tarhan.
Menin tarhaan ja tarinkistin aidat. Löysin törröttävän naulan, jossa oli verta. Menin heti Chibin luo ja kerroin naulasta. Minä ja Chibi menimme yhdessä katsomaan naulaa, ja Chibi haki tallin hyllyltä vasaran, ja väänsi naulan pois.
-Onneksi ilmoitit tästä, Jasulle olisi voinut käydä pahemmin, jollet olisi sanonut, Chibi sanoi hymyillen ja lähti talliin. Menin perässä Jasunn karsinalle. Annoin pilvilampaankin harjata Jasua, mutta vain pehmeillä harjoilla. Löysin toimarista vanhan punaisen kaviokoukun ja kokeilin ottaa Jasulta kaviot. Se ei kuitenkaan kannattanut. Jasu potkaisi minua ja hyppelehdin yhdellä jalalla ympäri tallia. Pilvilammas nauroi ja Jasukin hirnui iloisesti.
Pian yhdyin itsekin nauruun. Chibi-97 tuli ihemtellen toimarin ovelle ja kun näki minut, alkoi hänkin hekottamaan.

Pilvilammas käski minua istumaan alas ja katsomaan jäikö potkusta isokin jälki. Nostin ratsastushousujeni lahjetta ja koskin mustelmaan. -AIIII! kiljaisin ja taas kerran hypin yhdellä jalalla ympäri tallia.
-Annetaan sen olla, naurahti pilvilammas ja veti minut Jasun luo.

Päätimme kuitenkin luovuttaa ja viedä Jasu takaisin tarhaansa. Kannoimme harjapakin takaisin paikoilleen.
Minä ja pilvilammas hyvästelimme ja halasimme.
Mutta hän ei pääsytkään eroon minusta! Nimittäin minä ja pilvilammas jouduimme samalla kyydillä koteihimme.
-Ensikerralla mennään ratsastamaan! pilvilammas huikkasi ennen kuin ehti mennä sisään kotiovesta.


Loppu!

Vastaus:

Saat tästä 35 V€.

Tarinassa oli huumoria, ja se oli selkeästi kerrottu, mutta mikä ihmeen "toimari"? : D
Samaa rataa vaan, samaa rataa vaan.. ♥

Nimi: pilvilammas
Kotisivut: http://www.fanta.suntuubi.com

11.06.2011 14:45
Jatkuu..

Nappasin uuden, sinisen flexin naulasta, ja aika nopeasti napsautin sen pikapikaa Merrin kaulapantaan kiinni. Merri hyppeli innoissaan ulos häkistään. Suljin häkinoven puolihuolimattomasti, ja lähdimme pihalle. Minua vastaan tuli kylläkin uusi hoitaja. "Hei! Sinä taidatkin olla Sofi? Hauska nähdä viimein sinut!" Hymyilin tytölle. "Oikein arvasit, ja sinä taidat olla pilvilammas?" Sofi kysyi. Nyökkäsin, kun takaani alkoi kuulua vaimeaa vinguntaa. Käännyin ympäri säikkynä. Takanani avautui hullunkurinen näky. Itkuun purskahtamaisillaan oleva pikkupoika seisoi jähmettyneenä tuijottamassa Merriä ja toista, ehkä jopa Merriä pienempää koiraa, joka oli loikannut Merrin päälle. Merri vinkui alistuneena. Purskahdin Sofin kanssa nauruun. Sitten huomasimme pojan ilmeen. "Öö.. terve! Kuka sinä olet?" Kysyin tirskahtaen. "M-minä olen Petri. Ja tämä tässä on Rejku, eikun siis Rekki, tai sisi tarkoitan Rekku. Anteeksi kauheasti, en oikein hallithe tätä koiraa. Olen vain tutustumassa täällä! Älkää suuttuko!" Poika puhua pulputti pelästyneenä. "Juu, juu, ei mitään hätää, ihan rauhassa nyt. Ensinnäkin ei tässä mitään, ei Merrillä hätää ole." Rauhoittelin ja nostin Rekun Merrin päältä, joka vinkuen karkasi selkäni taakse. Rekku taas pinkaisi kyllästyneenä pakoon tallin pihalla. "Ant-teeksi, minun pitää ny menhä. Hei hei ja anteektsi!" Petri sopersi sanojaan sekoitellen ja lähti ajattamaan takaa Rekkua, joka räksytti innoissaan leikistä. Katsoimme Sofin kanssa toisiamme, ja puskahdimme nauruun. Nauroimme ja makeasti! Meistä oli kovaa kyytiä tulossa parhaat kaverukset.

"No, minun täytyy varmaan tästä lähteä lenkille, Merri ei jaksa seisoa.." Hymähdin Merrin vetäistessä kipeästi flexistä, se melkein irtosi kädestäni. "Hei, odota! Haen minun hoidokkini, se on varsa ja sen nimi on Mister Jasper, tai siis Jasu..! Ei mee kauaa!" Sofi kiirehti ja lupasin odottaa. Seisoin siinä ehkä 10 minuuttia, kunnes Sofi viimein tuli. Tyttö talutti tosi söpöä varsaa ohjaimista. "Se on.. ihana!!" Hymyilin ja silitin varsan turpaa etusormellani. "Ikävä kyllä sillä ei vi vielä ratsastaa.." Sofi kertoi pettyneesti. "No, kyllä se vielä siitä kasvaa!" Rohkaisin, ja lähdimme matkaan. Jasu käveli kiltisti Sofin taluttaessa sitä. Se näytti tosi söpöltä. Välissä vaihdoimme, että Sofi talutti Merriä, ja minä Jasua. Se oli hauskaa. Saavuimme agilitypaikalle. Näytin Sofille ne temput, mitkä Merri osasi, ja kerroin siitä, miten Merri jumittui putkeen, ja muut joutuivat odottamaan. Sofi purskahti nauruun. Rohkenimme kokeilla Merrillä putkiestettä uudelleen. Nyt Merri pääsi sen jo melkein loppuun, ja puolen tunni harjoittelun jälkeen se meni sen jo sujuvasti! Annoin sille herkkupalan palkaksi. Sitten kokeilimme varsin Jasulla pikkuisia agilityesteitä. Panimme ne korkeimmalle, minne ne vain sai asetettua. Varsa pelkäsi esteitä, ja hyppäsi muutaman kerran vasta, kun alensimme niitä. Hymyillen taputtelimme sitä, ja Sofi antoi sille vaivanpalkaksi omenanpalasia. Sitten lähdimme takaisin talleille. Siellä Sofi häippäsi hoitamaan Jasua, ja minä puolestani menin harjailemaan Merriä, joka oli käyttäytynyt hienosti kokoajan. Puhdistin Merrin häkin ulosteista, ja laitoin vähän uutta hiekkaa sinne. Merrin kopissa oli pehmeitä huopia, ja käytin niitä ulkona ja pesin ne. Sitten asetin ne takaisin koppiin. Ihme kyllä sain ne takaisin sinne, vaikka koppi oliki tosi ahdas! Merri odotteli kärsimättömänä ulkona. Pesin vielä Merrin luunmuotoisen, yhdistetyn ruoka ja vesikupin, ja laitoin toisne puoliskon täyteen raikasta vettä, toiseen puoliskoon laitoin purkkiruokaa, ja vähän kalikoita. Laitoin myös koppiin pikkuisen luun odottamaan. Heitin vielä häkkiin pallon, ja niin tuli Merrille hyvät oltavat! Talutin Merrin sisään, ja irrotin sen flexistä. Se ryntäsi leikkimään pallolla ja juomaan vettä. Onnellisena suljin häkin oven.

Menin laitumelle, jonne olin Inkun jättänyt. Talutin Inkun karsinaan, ja lisäsin sen kuppiin vettä ja ruokaa. Suljin karsinan oven huolellisesti, ja hymyilin, kun Inkku hörähti, ja silittelin sitä. Se tuoksui ihanalle. Menin sitten etsimään Sofin. Hyvästelimme ja halasimme. Oli ihanaa, kun tallille tuli toinen, ihana hoitaja! Sitten menin kotiin.
(Sori, että tuli vähän monessa osassa, mutta sainpas sen valmiiksi! )





Vastaus:

Saat tästä 40 V€.

Käytit tarinassa mukavasti ns. "hyödyksi" uutta hoitajaa, ja muutenkin tykkäsin :> Tuo pikkupoika oli huvittava! ;DD

Nimi: Sofi

11.06.2011 10:58
Äitini upea sininen auto kaarsi tallin pihaan. Jännittyneenä astuin ulos autosta ja lähdin tallustamaan kohti suuren tallirakennuksen ovea. Ajattelin kysyä hoitohevosta.
-Moi, tervhdin kaikkia vastaantulevia.
-Moi, sanoi vihdoin Chibi-97, kun törmäsin häneen,
-Mikä sinun nimesi on? Haluatko hoitsun?
-Öööh, tuota... nimeni on Sofi. No joo, haluun hoitsun, sanoin hiljaa piipertäen.
-Okei! Varsa vai aikuinen, poni vai hevonen? kyseli Chibi-97 innostuneena.
-Öö... kävisko varsa. En tiiä lajista, sanoin.

Muutaman päivän päästä...

Heräsin aamulla pirteänä ja juoksin alakertaan.
-Äiti! Tuliko posti jo? huutelin takapihalle.
-Joo! Se on siinä olohuoneen pöydällä! huusi äiti ruohonleikkurin hyrrätessä.
Nyökkäsin ja ravasin olkkariin.
-VUHHUUU! huudahdin innostuneena ja kun aukaisin kirjeeni ja luin; "Sofi, tervetuloa Lampilantallin hoitajakaartiin!
Sinut on lisätty hoitajiin ja voit aloittaa jo tänään!
"Oma" varsasi Jasu odottaa jo sinua tarhassaan! Onnea, terveisin Chibi-97"
-ÄITI! MÄ LÄHEN TALLILLE! MOIKKA! huudahdin vielä pyörän satulasta, mutta sitten lähdin polkemaan tallille kuin hullu.


Tallilla...

Vihdoinkin tallilla, ajattelin. Kuulin ihanaa hirnuntaa ja näin edessäni varsan, Jasun.
-Moikka pikkukamu, sanoin rauhallisesti ja silittelin Jasua. Se nautti siitä.


JATKUU!

Vastaus:

Saat tästä 30 V€.

En keksi tähän oikein mitään kommentoitavaa..
Mutta, hyväähän on vaikea moittia, vai mitä? Ja minä en keksinyt mitään moittimista, paitsi tietty pituus, mutta se nyt onkin aina sivuseikka. (:

Nimi: pilvilammas
Kotisivut: http://www.fanta.suntuubi.com

11.06.2011 10:51
Hei huomioithan tarinasta, ettei se ollut lähellekkään valmis, ja minulle tuli meno reissuun silloin, eli en ois voinu tehä pitempää sillon..  Jatkuu..

Inkku höristeli innoissaan nähdessään minut, ja kopisteli kavioillaan karsinan ovea. "Joo joo, tullaan!" Naurahdin kärsimättömälle tammalle. Avasin karsinan oven, ja silitin Inkun pehmoista turpaa. Suljin sittenkin oven, ja lähdin varustevarastoon. Ajattelin juuri alkaa satuloimaan Inkkua, kun huomasin, kuinka likaisia varusteet olivat. päätin sittenkin pestä ne ensin! Kuolaimet hinkkasin puhtaaksi, niihin oli mennyt vähän rapaa. Sitten pesin satulan, ja varoen satulahuovan. Voiko loimea pestä? (sori en tiiä..) Sitten putsasin vielä harjat, ja siinä kai se oli. Suojat ym. pesin myös. Sitten tartuin harjaan, ja lakaisin tallikäytävän, knu kukaan muukan ei ollut sitä ehtinyt tehdä. Siinä olikin vähän rapaa ja hiekkaa. Näin tallin nurkalla hevoskärryt, joita näemmä sai käyttää. Jännittävää! Päätin valjastaa Inkun kärryjen eteen, toivottavasti se osaisi hommansa. Pian minulle selvisi, että Inkku oli vain kerran aikaisemmin, noin puoli vuotta sitten ohjastettu kärryjen eteen.Niinpä päätin aloittaa hiljaa. Istahdin kevyesti kärryihin. En ollut ohjastanut isoa hevosta kärryjen edessä koskaan, kokemusta oli vain pienestä ponista pienien kärryjen kanssa. Melkein tärisin jännityksestä. Kannustin ohjilla Inkun kevyeen raviin. Inkku hieman epäili kykyjäni. Maiskautin hieman lisää vauhtia. Tämään oli ihanaa! Ohjastin Inkun kääntymään tosi hiljaiselle, mutta tarpeeksi leveälle metsätielle, jossa saisimme olla rauhassa. Tänään ei onneksi ollut ihan niin kuuma päivä. Pysäytin vauhdin, ja löysäsin hieman kypäräni solkea. Maiskautin jälleen meidät vauhtiin, tällä kertaa menimme ehkä jopa laukkaa. Pian meno oli jo niin hurja, että hiekan pölyssä en oikein nähnyt kunnolla, näkökenttä alkoi sumeta, joten hiljensin vauhtia. Pyöräytin meidät ympäri, sillä oli jo aikakin kääntyä pois päin. Ravasimme talleille. Oi, miten ihanaa olikaan mennä kärryillä Inkun kanssa! Riisuin varusteet Inkulta ja itseltäni. Harjasin ja putsasin Inkun, ja vein sen toiselle laitumelle kuin yleens, koska se oli vapaa, ja siellä oli enemmän vihreää ruohoa. Siellä juoksenteli Inkun lisäksi Josse-varsa. Se oli tosi söpö, ja pärjäsi näköjään hyvin jo ilman äitiään. Hymyillen suljin laitumen portin, ja lähdin koirien häkkien luo. Inkun häkin vieressä oli rodultaan harmaasusi, Mikki. Rapsutin Mikkiä häkin verkon raoista. Se oli ihan söpö haukkuessaan minulle kiltisti, mutta ikävä kyllä Merri oli söpömpi. Heh, miksi muuten olisinkaan ottanut Merrin hoidokikseni! Siirryin viereisen häkin luo, eli Merrin luo. Avasin häkin oven nauraen Merrin puuhille. Se yritti epätoivoisesti kaivaa kuoppaa häkin ali, vaikka muisti varmaan ihan hyvin, että olin kaivanut häkin verkon umpisyvälle maahan, sen ali oli mahdotonta kaivaa..

Jatkuu.. Sori, pakko mennä..  Oisin mielellään tehny tän nyt loppuun, mutten millään ehi..

Vastaus:

Saat tästä 40 V€.

Tarinan ei tarvitse pitkä ollakseen laadukas - "pieni mutta pippurinen", tuli jotenkin mieleeni. Olet parantanut TODELLA paljon, nyt tekstissä on yksityiskohtia ja ns. "piilohuumoria", mitä kirjoittaja ei aina edes itse tajua kirjoittavansa. Pidän tyylistäsi.
Ainut vaan, että voit karsia tuorta "sitten" -sanaa hieman, korvata se esim. "sen jälkeen", kunhan "hetken päästä" tai yms. sanoilla. Muistan, kuinka kolmannella luokalla ollessani opettajamme käski meidän kirjoittaa tarinan, ja siinä sai olla maksimissaan yksi tai kaksi "sitten" -sanaa. (:
Eikä haittaa, kirjoita kunhan kerkeät ♥

Nimi: Sofi

11.06.2011 10:42
Upsista, unohdin! :O
No, teen uuden tarinan. Voisinko vaikka kouluttaa Jasua?

Vastaus:

Ei se mitään, ja sopiihan se :3

Nimi: Sofi

10.06.2011 19:12
Mitä ihmettä?, osa 1/?

Heräsin unisena. Katsoin ikkunasta. Aurinko paistoi ja linnut lentelivät puusta toiseen kuin apinat. Näin kuinka naapurin lapset leikkivät pihallaan.
Olen Sofi, ja harrastin ennen koira-agilitya. Vuosi sitten koiraltani murtui kuitenkkin jalka, ja kun se parantui, ei se enään pystynyt kilpailemaan. Nyt, kun on kesäloma, ei huvittaisi tehdä mitään. Agilityharjoitukset- ja kisat loppuivat omalta osaltani, eikä ole enään mitään, mitä voisi harrastaa.
Äiti on ehdottanut muutamankin kerran ratsastusta, mutta olen aina sanonut tiukan EI:n.

Muutama päivä myöhemmin:

-Äiti, minne me mennään? kysyin autossa.
-Me mennään... Eeh, kaupoille! äiti sanoi vaivautuneena.
-Okei... sanoin hiljaa ja jatkoin Aku Ankan lukemista.

15 minuutin päästä...

-Äiti! Täähän on talli! Mennään takas kotiin! huudahdin.
-Ei, ei. Olen varannut sinulle ratsastustunnin eräällä Jasulla.

Jatkuu!

Vastaus:

Saat tästä 15 V€.

Tarina oli mukava lukea, mutta ikävä kyllä Jasulla ei voi vielä ratsastaa, koska se on varsa.. :s

Nimi: pilvilammas

10.06.2011 10:20
Heitin kassini hoitajien huoneen tuolille. Olin saapunut tallille. Hoitajahuone oli kotoisa, hyvinkin. Se oli puinen ja joka puolellao li kukkia ja kehystettyjä kuvia kauniista hevosista pellolla. Huone oli autio. Huoneen nurkassa oli toimistopöytä. Kävelin pöydän luo. Yhtäkkiä pöydän alta hyppäsi esiin Maija kiljuen: "PÖÖ! Säikähdit!" Kirkaisin, niin äkkiä kaikki kun oli tapahtunut. "Mitäs sulle? Oliko eilen mukava kurakylpy?" Maija hymyili viattomasti. "Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa.!" Huudahidn ja käännyin kannoillani. Maija mutisi jotain vihaisesti ja lähti hänkin pois. Onneksi se kiusankappale ei jäänyt sanomaan mitään muuta ällöttävästä suustaan.. "Ainiin, isi vei minun kauniin heppani toiselle tallille, mutta jätti minut tänne hoitamaan, että saan ystäviä. Ja pah! Sinusta en ainakaan saa kaveria." Maija jatkoi happamasti. "Jaa!" Töksäytin ja lähdin. Onneksi se musta heppa oi poissa, se oli liian kaunis, ylikaunis. Avasin tallin sivuoven, ja astuin talliin. Näin yhdessä karsinassa kauniin, valkoisen hevosen. Luin karsinan ovesta: Dusty Day, Dust. Sillä ei ollut hoitajaa, mutta en minä taida toista heppaa ottaa.. Silitin kaltereiden välistä Ruunaa, joka hörähteli. Siirryin Inkun luo.

Jatkuu myöhemmin, nyt en millään ehdi jatkaa.. Sorry, jatkan joko illalla tai huomenna

Vastaus:

Saat tästä 10 V€.

Tarina oli aika suht. lyhyt, eikä ihan totuttua laatuasi, mutta kumminkin. :3 Ja ainii, Dust on hopeahtavan harmaa, ei valkoinen xD
Chii odottaa jatkoa ♥

Nimi: pilvilammas

09.06.2011 11:25
Huoh, täytyy myöntää, että tuo eilinen tarina oli aika sekava.. XD No, yritän tehä selvemmän..

"AARRGH!" Kiljaisin ponkaisten sängystäni. Jokin niljakas oli päässäni valuen alaspäin. Hysteerisenä vetäisin päälaeltani jotain iljettävää.. Heitin sen äkkiä kädestäni lattialle. "Hyi kamala, mikä tuo..OLIVER!" Huusin. Typeristä typerin pikkuveljeni Oliverin niljakkaista niljakkain limamöykky oli pläjähtänyt päälleni. Nyt hiuksissani tuntui märkä ja limainen kohta. Hiukseni vihersivät, ja niin ehkä kasvonikin.. Kun saisin sen hyypiön käsiini.. Heitin äklön limaklöntin ikkunastani ulos. Hieno alku päivälle. Hypin portaat varmaan kolme askelta yli jättäen nyt vähän huonommalla päällä. "Äiti! Missä Oliv..Auts aijai aarrgh!" Kiljaisin, kun askeleeni sekoittuivat, ja lensin portaat alas mahalennolla. "Voi kulta sattuiko päähän? Tuliko aivotärähdys? Tarvitko lääkäriä? Apu on lähellä! Annanko tekohengitystä suusta suulle- menetelmällä?" Äiti touhotti ylienergisesti. "Kyllä minä selviän, älä sinä puutu tähän.." Mutisin pidellen samalla päätäni. Nousin ylös vähän sekavin tuntein. "Mitä olit sanomassa?" Äiti touhotti. "Että.. no, antaa olla." Mutisin ja kiirehdin väsyneesti ovelle. "Etkö syö mitään?" Äiti jatkoi hermostuneesti. "Ei ole nälkä, usko jo!" Huudahdin. Kädessäni verinen haava kirveli, mutta alusin unohtaa sen. Halusin nähdä Inkun ja Merrin. Lähdin kävelemään tallille kassi keikkuen kädessä. Ihan ohitseni päräytti moottoripyörä melkein kaataen minut. "Hävytön! Sabotaasia! Törkeää, häpeäisit nulkki!" Raivosin nuorehkolle miehelle, joka luikki paikalta. Tämä oli huono päivä.

Saavuin tallin pihaan. Henni näytti vievän heiniä hevosille. Hänellä oli musta, pitkä hame ja homeenvihreä kauluspaita. Ei mikään kaunis yhdistelmä.. Tsih. Vetäisin tallin oven kahvoista. Ovi ei liikahtanutkaan. "H-hei Henni!" Huudahdin. "Mitä nyt??" Henni kysyi ilmeettömästi. "Voisitko avata tallin oven, se on lukossa..?" Kysyin varoen. "Hmm.. Voi tätä nuorisoa, ovetkin aina lukossa.. Murr muurr.. Huolehdi nyt, ettei se enää mene lukhoon!" Henni murisi ja avasi oven. "Joo.. kiitos." Mutisin painuen sisään. Ah, näin yhdessä karsinassa upean hevosen. Se oli ilmeisesti uusi. Työnsin sormiani karsinan kaltereiden raosta unelmoivasti. Se oli varmasti huippuratsu.. Se oli musta ja kiiltävä, kookas ja ylpeä. "Se on minun oma, älä koske siihen, enne kuin se saa bakteereejaa!" Kuului röyhkeä tytön ääni takaani. Säikähtäen vetäisin sormeni kaltereiden raosta nopeasti. "Aijaa.. Sori. EN tiennyt." Pyytelin anteeksi. Onko niin vaarallista koskea eläintä?? Miten röyhkeä tyttö, ajattelin. "Olen Maija, ja on ihan tyhmää, että isin piti tuoda minun oma heppa tänne rahvaanomaiseen talliin vähäksi aikaa! Miksi sinulla on noin rumat vaatteet, ootko ihan köyhä?" Maija tuhahti halveksuvasti. Tytöllä oli päällään huippuluokan kalleimmat ratsastusvaatteet, itselläni tavalliset tallitytön vaatteet, mutta tämä meni jo liian pitkälle. "Mitä se sinulle kuuluu, oonko minä köyhä vai en!?" Huusin niin, että lähellä olevassa karsinassa Inkku säikähti. Marssin Inkun luo kääntäen selkäni Maijalle, joka näytti kieltä saapastellen suurin elein ulos tallista.

Hymyilin Inkulle, joka katsoi säkähtänein silmin minua. "Ei mitään hätää, Inkku-kulta. Ei ollut tarkoitus säikäyttää.." Avasin karsinan oven, ja sivelin silkkistä turpaa. Valjastin sen varusteisiin, asetin kypärän päähäni ja nousin ratsaille hymyillen. Olin jo paljon paremmalla tuulella, eikä se ollut ihmekkään, Inkku oli niin ihana heppa. Ratsastimme jälleen estekentälle. Inkku oli viimeksi hypännyt sen 90 cm. Ratsastimme sillan kautta kentälle. Sidoin Inkun kiinni tolppaan, ja kokosin puomeja hymyillen. Laitoin ensin vain 40 cm, ihan vain että saataisiin lämmittelyä. Menimme muutaman kerran sen, ja korotin sitten suoraan 60 cm. Onnistui hyvin. Menimme ehkä kaksi tai kolme kierrosta. Kun olimme 85 cm, aloimme jo olla aika korkealla. Tykkäsin niin paljon Inkusta, Se hyppäsi esteet helposti. Pidimme pienen tauon, ja nostin puomin nyt siihen 90 cm. Mitenhän nyt menee? Jännittävää. Lämmittelin hieman Inkun jalkoja, ja sitten mentiin. 90 cm meni hyvin, tilaakin jäi hieman! Menimme sen uudestaan vielä kaksi kertaa. Uskaltaisinkohan koettaa korkeampaa? Siinä olisikin miettimistä. Päätin olla uhkarohkea heti kerralla, niin houkuttelevaa se oli. Nostin 95 cm. Apua, pystyyköhän Inkku tähän..? Pitäisikö harjoitella enemmän, ja kokeilla vasta sitten? Laitoin esteitä viisi, kaikki olivat 95 cm. Nyt sitä mentiin. Ensimmäinen este: Pudotus. Toinen este: Pudotus taas.. Kolmas este: Yli meni! Neljäs este: Pudotus. Viides este: Yli meni! Hiljensin vauhdin melkein nollaan. Taputin Inkkua kaulalle, joka oli hiestä märkä. "Hyvä tyttö, hyvä!" Kehuin sitä. Se oli päässyt 95 cm:in radasta kaksi helpointa estettä. Hienoa! Menimme radan vielä kertaalleen. Taas inkku pääsi kolmannen ja viidennen esteen. Jes! Se oli kehitystä! Ihanaa! Kokosin esteet takaisin paikoilleen hymyillen, ja Inkku odotti kiinni puussa kiltisti ja väsyneenä. Se oli hieno ponnistus Inkulta. Palasimme tallille Inkun pomputtavassa ravissa. Pesin ja harjasin Inkun. Puhdistin sen kaviot kaviokoukulla. Sitten päästin sen vapaaksi laitumelle. Kiirehdin talliin, ja siivosin Inkun karsinan. Pian se oli taas hohtavan puhdas. Jätin Inkun laitumelle. Hymyillen lähdin kohti koirien häkkejä. Minua vastaan tuli kylläkin pahaksi onneksi Maija. "Sinun pitäisi varmaan viedä koirallesi vettä?" Hän kysyi. Nyökkäsin. "Tässä olisi sitä valmiina!" Maija sanoin hymyillen. "Haluaisitko tämän, ettei sinun tarvitsisi lähteä hakemaan? Yritän hyvittää aamuisen käytökseni." Maija hymyili viekkaasti. En oikein luottsnut tyttöön, mutta mitäpä hän olisi voinut tehdä minulle?
"Kiitos." Sanoin hymyillen edelleen. "Odotas, päässäsi on joku itikka." Maija sanoi nostaen kätensä päälaelleni. Toisessa kädessä ekikkui uhkaavasti vesiämpäri. "Anna kun huiskaisen sen pois." Maija sanoi reippaasti. "Siita vaan!" Kehotin iloisesti. Maija huiskautti olemattoman kärpäsen päälaeltani, mutta kaatoikin vesiämpärin täynnä kylmää kuravettä niskaani. Kiljuin ja suhisin hampaiden välistäni: "Maijhaa! En luottanut shinuun alusta alkaen!!" Maija nauraa hekotti ilkeästi juosten pois paikalta. Ei olisi pitänyt luottaa tyttöön.! Menin äreissäni vaihtamaan vaatteeni, ja kompastuin tuvan kynnyksellä. Aamulla käsivarteeni tullut haava aukesi uudelleen verenvuotoon. Vaihdoin vaatteet ja pesin haavan. Onneksi ensiapukaapista löytyi laastari.

Sitten vasta pääsin Merrin luo. Merri oli kaivauspuuhissa. Sillä oli jo aika syvä kuoppa sen häkin reunalla. Ilmeisesti se yritti karata. "Soo, soo, Merri! Ei saa kaivaa kuoppaa!" Nauroin. Merri näytti tosi hassulta siinä kuopiessaan hulluna maata. Se haukahti minulle tervehdykseksi ja jatkoi hommiaan. "Voi sinua pikkuista Merriä, mitä oletkaan saanut aikaan! Kävin Merrin kanssa lyhyellä lenkillä, ja päästin sen sitten tallin pihalle juoksentelemaan muutamien muiden koirien kanssa. Sitten aloitin itse hommat. Hain lapion ja verkkoa. Kaivoin ja kaivoin verkkoa syvemmälle. Viimein verkko oli häkin kaikkien nurkkien kohdalta upotettu syvälle maahan, ettei Merri voisi kaivaa tunnelia verkon ali. Huh huh, miten työlästä se olikaan! Hoitajana olo oli vastuullista, ei se aina niin hauskaa ollut. Kävin kaivamassa hoitajien tuvasta repustani uuden yhdistetyn ruoka- ja vesikupin, joka oli luun muotoinen. Ainiin, unohdin mainita, että flexikin oli uusi, sininen flexi ja uusi kaulapanta. Inkulla oli uusia, erilaisia "harjoja", josita se tykkäsi. Oli kuumaa, kuten lähipäivät olivat olleetkin, mutta lähdin silti Merrin kanssa ekaa kertaa harjoittelemaan agilityä. Jännittävää! Kun saavuimme agilityradalle, tunnelma oli korkealla. Siellä oli muutamia ihmisiä harjoittelemassa,tosin ne olivat minua paljon vanhempia, joten en ilennyt alkaa juttelemaan. Minulla ei ole hirveästi kokemusta agilityradoista.. Se oli hieno. Siellä oli kaikenlaisia esteitä "keinulausoista" autonrenkaisiin. Siellä oli läpikulkuputkia, pikkuisia ylihypättäviä esteitä.. Voi miten söpöä!

Hymyillen päästin Merrin flexistä, ja houkuttelin sen keksin avulla keinulaudan (<-- Vai miksi sitä sanotaan..?) keskelle. Se epäröi jatkaa, mutta tuli kuitenkin eteenpäin. Kun lauta keikahti, pysäytin sen hetkeksi, ja päästin sen tepastelemaan eteenpäin vasta sitten. Autonrengas oli kiinnitetty köysillä vähän ilmaan, sitä sai itse säädellä. Säädin sen keskitasolle, ja pienen suostuttelun jälkeen Merri hyppäsin sen. Kehuin sitä. Esteet laitoin 35 cm. Merri pääsi ne juuri ja juuri. Laitoin 40 cm, se oli kai se viimeinen korkeus, minkä Merri pääsi. Mutta aion yrittää opettaa sitä korkeammalle, mutten näin ekalla kerralla kehdannut. Sitten tuli sellaisen pitkän putken vuoro. Merri meni sinne kylläkin vastahakoisesti. Takaamme tuli kaksi muuta koiraa, ja tietenkin minun noloudekseni Merri jämähti kuin seinään putken keskelle. Voi ei! Se ei tullut pois edes keksien avulla, ja toiset koirat alkoivat jo luovuttaa. Toinen koira ja sen omistaja lähtivät pois. Toinen kaksikko jäi vielä. Kaksikko oli aika kookas, omistaja oli vanha mies, ja koira oli kookas, varmaan joku lapinkoira tai jotain. Viimein kömmin itse putkeen, ja kannoin Merrin pois putkesta. Pyytelin anteeksi mieheltä, joka ei kumminkaan näyttävät vihaiselta. Nauroi vain ystävällisesit, onneksi. Treenasin vielä muutamaa estettä, ja jätin harjoittelun tältä päivältä.

Olimme pian talleilla. Olimme palanneet agilitystä. Hyvin kai se oli mennyt. Merri joi vettä, ja päästin sen häkkiin. Sitten kävin vielä Inkun luona, ja annoin sille porkkanan, josta se selvästi tykkäsi ja paljon! Hyvästelin kummatkin hoidokkini ja lähdin pois. Se oli osittain hyvä ja osittain huono päivä.

Vastaus:

Saat tästä 70 V€.

Tarinassa oli juonta, pituutta, huumoria, kaikkea kivaa.
Tällä kertaa sait tarinan ns. "elämään" - tapahtumat pystyi kuvittelemaan selvästi mielessään. Ainut, että jos pysyisit mieluusti näissä tallin ns. "oikeissa heposissa", helpompi itselle ainakin lukea tarinaa, kun tarinassa ei esiinny randomheppoja. :3
Teen hoitamisesi vaikeaksi (muhaha!), mutta sanonpahan vain, että tämä tarina oli jättijättijättiharppaus ♥ :>

Nimi: pilvilammas
Kotisivut: http://www.fanta.suntuubi.com

08.06.2011 18:03
Illalla en kuitenkaan malttanut olla olematta poissa tallilta. Olin nukkunut noin 2 h, ihme kyllä. Nousin sängyltäni ja nappasin kosketusnäyttöisen, pinkkikuorisen kännykkäni pöydältä. Hyppelin portaat alas vähintään yhden askeleen kerralla ohi hyppien. (Huoneeni sijaitsi yläkerrassa) Jätin keittiön pöydälle lapun, jossa kerroin, minne olin mennyt, ja milloin utlen takaisin. Äiti näkisi lapun, kun tulisi isän kanssa lenkiltä. Nappasin varalta hupparin mukaan tallikassiin, jos tulisi kylmä. Vein kassini tupaan, ja kiirehdin häkkien luo. Siellä oli melkein hiljaista, lukuunottamatta parin koiran haukuntaa. Rapsutin häkin verkon välistä muutamaa muuta koiraa, ja menin aitten varsinaisen hoidokkini luo. Siellähän Merri istua kökötti suloisesti keskellä häkkiä. Se virkistyi vähän, kun näki minut, muttei tällä kertaa jaksanut hypellä vastaan. Hymyillen aukaisin häkin oven, ja menin Merrin luo. Se hypähti "syliini" avoimien käsieni syleilyyn. "Mitäs tytölle kuuluu? Oletkin juonut melkein kaiken veden!" Puhelin sille ja täytin vesikupin. "Mitäs sanoisit lenkistä naapurissa?" Jatkoin, ja napsautin juuri hakemani oranssin flexin kaulapantaan. Merri haukahti yhteistyöhaluisena. Vein sen vähän isommalle tielle, jossa kulki muutama auto. Merri käyttäytyi hyvin eikä villiintynyt kuin kerran, kun näki jäniksen. Muutaman korttelin päässä oli valkoinen, suuri talo, jossa asui kummini lapsineen + kaksi koiraa, eli Merrillä olisi tekemistä. Soitin ovikelloa Merrin hypähdellessä paikoillaan hermostuneena. Kummitätini tuli avaamaan. Kerroin Merristä ja Lampilan tallista. "Voi miten mukavaa, voitkin viedä Merrin takapihalle leikkimään meidän koirien kanssa!" kummitätini Alina kertoi iloisena, kuten aina. Kiersin talon taakse. Tosiaan, siellähän leikkivät pallolla kaksi kummieni koiraa, Täplä ja Tossu. Täplä oli dalmatialainen, Tossu taas jotain kaikkea hyrskynmyskyä ja rotuja sekaisin! Ei siitä saanut selvää mikä se oli, se oli löydetty kulkukoirana, hylättynä, ja kummitätini hyvänä ihmisenä oli ottanut sen taloonsa. "Heipä hei karvaturrit! Katsokaa, kuka tuli leikkimään." Hihkuin ja päästin Merrin flexistä. Ne haistelivat toisiaan, ja pian alkoi leikki jatkua kolmen voimin. Jätin koirat sinne telmimään vähäksi aikaa, ja menin mehulle kummitätini perheen taloon. Talossa oli huisketta, sillä siellä oli peräti 8 lasta! 5 tyttöä ja 3 poikaa, vanhin oli 17 vuotias, ja nuorin puolitoista. Puolentoista tunnin kuluttua aloin tehdä lähtöä. Kiitin mehusta, hyvästelin lapset ja hain Merrin. Olin juuri lähdössä, kun tunsin jalassani jotain. "Tinä et taa lähtee vielä!" Pikkuinen 1-vuotias Lotta kiljui ja roikkui jalassani. Nauroin ja irrotin Lotan varovaisesti. "Minä tulen kyllä taas takaisin, Lotta. Hei hei nyt." Kerroin. Lotta ei vaikuttanut ymmärtävän. Jouduin siis jäämään vielä puoleksi tunniksi kyläilemään, sitten pääsin lähtemään. Pääsimme juuri tielle, kun takaamme tuli hurjaa kyytiä upea limusiini. Se ajoi ohitsemme hirveällä kyydillä, ja roiskautti kuraa päällemme. "Voi kauhistus!" Huudahdin katsellessani auton perään. Merri vauhkoontui jälleen. Yhtäkkiä limusiini peruutti kohdallemme ja pysähtyi. "Anteeksi kauheasti, nuori neiti. Miten voin korvata vahinkoni?" Pramea poika tuli etupenkiltä ja kysyi kiireiseen sävyyn. "Uudet vaatteet ja kirppushampoo ei olisi pahitteeksi.." Sanoin loukkaantuneesti. "Neidillä kävi tuuri, olin juuri kuljettamassa kamaa tavarakauppaan kuljettajan kaa. Valitte vaan takakontista sopivat." Poika hymyili ja avasi napinpainalluksella takakontin. Hymyilin näylle. Siellä oli upeita vaatteita! Valitsin pitkän harkinnan jälkeen mustat legginssit, joissa oli reunoilla niittikoristeet ja muitakin hienouksia, kimalletopin, joka oli uskomattoman siisti ja vähän korokepohjaiset sandaalit. Täydellistä! Sitten valitsin koira"osastolta" Merrille uuden pannan likaantuneen tilalle ja koirashampoota. "Kiitos, kiitos paljon! En minä olisi näin pajoa tarvinnut.." Sopersin ujosti. "Ei mitään, kyllä noin sievälle neidolle kelpaa antaa kamaa, se on vähintä mitä voin tehdä!" Poika hymyili ja suuteli minua kädelle, ja poistui etupenkille hymyillen. Auto hurautti tiehensä. Olipas tuo poika.. omalaatuinen. Ei kai tämä ole tottakaan? Sain näin hienot vaatteet melkein tyhjästä, shampoota ja kaulapannan ilmaiseksi! Jatkoin innoissani matkaa talleille. Siellä vaihdoin itseni uusiin vaatteisiin. Ne olivat upeat! Mutta enempää en voinut ihailla, sillä Merri alkoi jo kyllästyä pihalla vapaana juoksentelemiseen.Vaihdoin nopeasti päälleni tallisaappaat ja takin. Niinpä pesin kovalla työllä ja uudella shampoolla Merrin, harjasin sen ja leikkasin vähän kynsiä. Kuivasin sen. Se tuoksui ihanalta! Kehotin sen takaisin häkkiin ja annoin ruokaa ja juomaa, ja yhden koirankeksin. Merri lampsi takaisin koppiinsa onnellisena. Suljin häin oven iloisena ja kiiruhdin tallille. Miten täällä oli näin hiljaista? No, kai se kuului tähän illan hiljaisuuteen.. Lampsin hevoselta ja rehulta tuoksuvassa tallissa. Silitin muutamia turpia mennessäni. Silti Inkun turpa oli samettisin.. Menin Inkun luo. Se torkkui puoli unessa. Se oli näköjään tosi väsynyt. SIlitin sitä. Se virkosi hieman, ja raotti suloisesti silmiään. Avasin karsinan oven ja suljin sen perässäni. "Ihanaa.." Mietin vetäessäni keuhkoihini tamman suloista hajua, joka oli ainutlaatuinen. Se teki hyvää hajuaistille. Nojauduin tammaa vasten ja annoin sen turvan liikkua taskujani nuuskimassa. "Ei ei, nyt minulla ei ole makupaloja..Usko jo!" Kuiskasin hihittäen. "Ei sinua näköjään voi huijata.." Hymyilin ja kaivoin takkini taskusta esiin sokerin. "Nyt minun pitää kuitenkin mennä, nähdään huomenna!" Kuiskasin ja halasin Inkkua. Se hörähti tyytyväisenä, ja lähdin pyöräni luo. Poljin kotii kassin heiluessa pyörän sarvessa. Se päivä oli ollut hyvä!

Vastaus:

Saat tästä 30 V€.

Tarina oli hyvä (kuten kaikki muutkin tarinasi&hearts , muttei ehkä niiiiin hyvä? ;o Kappale/rivinvaihtoja voisi olla hivenen enemmän, ja välillä en pysynyt oikein perässä, että missä paikassa oikein olet. :3
Eli et aina kertonut, missä oltiin menossa, ja tuntui, että välimatkat ovat välillä todella lyhyitä, ja välillä todella pitkiä?

Nimi: pilvilammas
Kotisivut: http://www.fanta.suntuubi.com

08.06.2011 11:11
Inkku hörähteli innoissaan minut nähdessään. Tällä kertaa se oli karsinassa. Avasin karsinan oven, ja sujautin ohjat sen pään yli. Talutin sen ulos ja sidoin kiinni. Sitten harjasin ym. sen. Asetin vielä kypärän päähäni ja siinä se. En alkanut laittamaan satulaa, koska oli niin lämmin, ja Inkku tykkäsi siitä, etten pitänyt sillä satulaa. Ratsastimme tienkyltille, josta käännyimme oikealle, eli estekentälle. En ollut ennen nähnyt kenttää, ja se näytti hienolta puiden katveessa. Se oli varjossa, joka oli hyvä asia, koska muuten olisi ollut polttavan kuuma. Hymyilin itsekseni ja asetin puomit haluamaani järjestykseen ja korkeuteen. Inkku odotti kiltisti sidottuna puussa ja yritti nyhtää ruohoa vähän matkan päästä. Hypimme esteitä kauan, kauan, ja taas kerran kauan. Korotin esteitä. Korotin esteitä, ja korotin esteitä. Inkkuhan oli hyvä hyppääjä! VIelä viimeinen rutistus.. Kas niin! Vaahtoa alkoi kertyä vähän, ja Inkun kala oli hiestä märkä. Päätin lopettaa. Siivosin jälkeni, ja päätin palkita Inkun viemällä sen joenvarteen, sillan "alle" juomaan. Minulla itsellänikin oli jano, joten hörpin vettä käsistäni. Aah, että teki hyvää! Inkkukin tuntui nauttivan ja juovan loputtomiin! Viimein se oli valmis, ja jatkoimme matkaa hitaasti. Kiersimme pellon kautta, koska Inkkuhan tykkää laukata pelloilla. Niinpä laukkasimme auringon porottaessa taivaalta täydellä terällä. Melkein kiljuin innnosta. Teimme muutamia pyrähdyksiä, mutta sitten olikin jo aika palata tallille, harmi vain. Pesin Inkun ja puhdistin sen kavioitakin. Vein Inkun jälleen laitumelle, tällä kertaa laitumella oli tuttu poni ja tyttö. "Hei taas, Mirja!" Huudahdin hymyillen, ja pelmahdin tytön viereen. "Hei. Toin heposeni laitumelle." Mirja vastasi jo rohkeammin. Nyökkäsin. "Ne ovat nyt samalla laitumella." Hymyilin ja Mirja nyökki innoissaan. "Minun on pakko kertoa jollekkin.." Puhelin. "Mitä? Mitä mitä mitä??" Mirja kyseli. Niinpä selitin kaiken vanhasta miehestä ja silmistä. "Niin, minä näin sen miehen täällä! Se kävi koiratarhan lähellä." Mirja kertoi kauhistuneena. "Mennään heti sinne!" Huudahdin, suljin laitumen portin, ja juoksimme pikapikaa Merrin häkille. "Merri! Merri kulta? Missä olet??" Huutelin hengästyneenä. Ei mitään eikä ketään. Olin aivan kauhuissani. "Mitä noiri.. nuori neiti ettii?" Kysyi oudon kimakka ääni takaamme. Minä ja Mirja käännyimme. Näimme pitkän mutta kyyryssä seisovan naisen. "Hoidokkikoirani Merri on varastettu! Apua!" Huudahdin huolissani. "Se meni teunne.. eikun tuonne" Nainen sanoi osoittaen synkkään metsään kauempana. "O-oletko varma?" Mirja kysyi varovasti. Nainen oli kuulemma varma, niinpä lähdimme metsään. Kuulin takaani oudon tutun käkätyksen. "Shh.. hetkinen.." Suhahdin Mirjalle. "Minusta tuo näytti oudon tutulta, aivan kuin.. siltä mieheltä! Ja se sekitti sanojakin kuin se mies." Pohdin hiljaa. Mirja kuunteli kertomustani hipihiljaa. "M-mennään nyt vain.." Mirja puheli ja veti minut metsään. Siellä oli synkkää. "Entä jos hakisin Inkun mukaan?" Kuiskutin, mutta Mirja vain ravisteli päätään. Tulimme jonkun oudon, synkän luolan suulle. "Mene sinne! Sinä ensin!" Mirja käski. Tottelin ihmeen vallassa, kunnes änin, kuinka Mirja työnsi suuren kivilohkareen luolan suulle. "Ole siellä, älkä huuda apua!" Mirja nauroi ja juoksi pois. "Mirja! Hei Mirja.. Mitä nyt? Miksi sinä minut tänne työnsit?" Yritin huutaa, mutta ääni katosi pimeän luolan kumeisiin seiniin. Hämähäkki melkein laskeutui katosta päälleni verkon varssa. Kiljaisin. Paikka oli niljakas ja märkä. Tämähän oli aivan kamalaa! Kyyneleet vierivät poskille väkisinkin, vaikka nyt pitäisi olla vahva. Ei ollut ketään, joka tulisi auttamaan. Ei ketään.. Silmäni lumpsahtivat kiinni, nukahdin.
"Haloo? Onko täällä ketään?" Kuulin ääntä luolan ulkopuolelta. Se oli äitini ääni. "Äiti! Isä! Olen täällä! Luolassa!" Kiljuin. Luolan suulta lohkare siirtyi sivuun. "Herranen aika! Mitä ihmettä sinä lapsikulta täällä teet?!" Äiti oli aivan hysteerisenä. Tästä ei voinut päästä yli eikä ymoäri, vaikka se kuulostaisi tyhmältä, kerroin koko tarinan, ja äiti aivan kauhistui. Hän vei minut takaisin tallille, jossa isä odotti huolestuneena. "Tuolla Mirja on!" Kiljaisin, kun näin Mirjan yrittävän hiippailla tallin nurkalta pois. Äitini juoksi Mirjan kiinni. "Tämä selvitetään nyt eikä huomenna." Äitini vastasi tylysti, ja raahasi Mirjan tallitupaan. Näin tuvassa myös isomman näköisen hoitajatytön. "Näin sinun menevän metsään Mirjan kanssa, ja kun vain Mirja tuli takaisin, eikä suostunut puhumaan, soitin vanhempasi tänne. Ilmeisesti Hennikin on jo lähtenyt täältä valmistelemaan kalastajan kanssa naamiaisia." Tyttö kertoi asiallisesti. Vanhempani kiittivät häntä. Ja nyt olikin Mirjan vuoro puhua. "Antaa kuulua! Suu puhtaaksi!" Äiti raivosi. Kyyneleet kihosivat Mirjan silmiin. "Nokun.. (niisk nyyh) Minä olen äitin ja isin mielestä liian pieni hoitajaksi tänne tallille, (niiiskk) niin minä päätin olla täällä päivän salaa hoitajana, ja hoitaa sitä söpöä ponia ja.. (nyyh nyyh niisk) kun näin, että tuo toinenkin söpö koira oli varattu, päätin varastaa sen.. (niisk) hoidokikseni täksi päiväksi, ja houkuttelin tuon *osoittaa minua* metsän luolaan, ettei se vain suuttuisi ja kertoisi muille." "Vai niin, vai niin siinä kävi. Ja entä se epäilyttävä mies, joka esitti naista?" Kysyin. "Hah, ai se! Se oli tosiaankin kalastaja. Kalastajalla on hurja ulkomuoto, mutta lämmin sydän. Kalastaja ja Henni suunnittelevat jotain naamiaisia, ja kalastaja halusi kokeilla, kuinka hyvin hänen asunsa toimii hoitajiin." Isompi tallityttö nauroi. " Minä olen muuten Laura." Tyttö hymyili. "Kun nyt kaikki on selvitetty, voisinko käydä ruokkimassa ja hoitamassa Inkun ja Merrin, ja mennä sitten kotiin levähtämään?" Kysyin varoen. "Tottakai saat, mee vaan." Äitini lupasi hilpeänä. Missähän Merri muuten on? Mietin, ja aivan kuin Mirja olisi osannut lukea ajatuksia, hän sanoi: "Ja Merri on omassa häkissään, minä palautin sen sinne." "kiitti." Sanoin, ja lähdin kovaa kyytiä häkeille. Siellähän Merri tavalliseen tapaansa haukkui. Täytin sen ruoka- ja vesikupit, ja harjasin sen turkkia. Lyhensin myös vähän sen turkkia, ja heittelin sen kanssa tallin pihalla palloa. Sitten päästin sen omaan häkkiin, hyvsätelin sen, ja menin Inkun karsinan luo talliin. Sitten pesin sen karsinasta ruoka- ja vesikupit, (taas) ja siivosin sen karsinan, lisäsin vielä heinää. Sen jälkeen talutin tamman puhtaaseen karsinaan, silitin sen pehmeää turpaa, ja jäin hetkeksi mietiskelemään. Kaikkea tänään oli tapahtunutkin! Ja minä kun mietin sitä kalastajaa syyllisenä! No, kukapa olisi arvannut että se olisi pieni, kiltti Mirja, joka niin tahtoi päsätä hoitajaksi talliin. Lopulta Mirjan vanhemmille oli soitettu, ja vanhemmat olivat pyydelleet kovasti anteeksi tyttärensä puolesta. Korvaustakin he olivat tarjonneet, muttei sitä tarvittu. Anteeksipyynnöt riittivät. Sitten menin kotiin tosi väsyneenä. Kuuntelin iPodistani musaa, mutta pian irrotin kuulokkeet korvistani, ja nukahdin väsyneenä.

Vastaus:

Saat tästä 55 V€.

Wow. En voi sanoa muuta kuin että wow! : D
Tarinassa oli jännitystä ja juonta. Inkku saatta oppia jopa hyppäämään esteitä hieman paremmin kanssasi? Voisit kekittyä vain näitten yksityiskohtienhiomiseen hieman enemmän?
Esim. "Inkku hörähteli innoissaan minut nähdessään. Tällä kertaa se oli karsinassa. Avasin karsinan oven, ja sujautin ohjat sen pään yli." - Tulin tallille aamupäivällä. Ketään muita ei näkynyt tallin pihalla, ja muutama hevonen mutusteli ruohoa laitumillaan. Avasin varovasti tallin oven, ja näin Inkun siellä karsinassaan. Se hörähti hiljaa minut nähdessään. Hymy kirposi huulilleni, kun menin tamman luo ja työnsin sormeni karsinan kaltereiden välistä. Inkku haisteli niitä hetken aikaa, kunnes hörähti hiljaa uudestaan. Nappasin karsinan ovesta Inkun riimun, avasin karsinan oven, ja sujautin riimun sen päähän."

Nimi: pilvilammas
Kotisivut: http://www.fanta.suntuubi.com

08.06.2011 09:06
Heräsin tunnelmilla "en ole ihan niin innoissani kuin eilen, mutta innoissani silti." Tein taas samaiset kyllästyttävät aamurutiinit, ja kurkistin murokaappiin. Voi pahus! Lempimuroni ovat loppuneet. Äääähh! Aamu ei ala ilman niitä. Äh, ihan sama. Teen paahtoleipää ja päälle jotain juustoa, ihan ok.. Lakkasin kynteni turkoosilla lakalla. Miksi edes tein niin? Mitä kynsilakkaa tallilla tarvi? Hmm, kai olin liian tottunut siihen, sama se. Kiiruhdin istumaan auton etupenkille, sillä isä oli luvannut viedä minut tallille samalla, kun meni itse töihin. Pian olimmekin jo Lampilantallin pihassa. "Ja muista, että kotiintuloaika on taas sama, eli kuusi." Isä vielä jäi jarraamaan. "Joo, joo.." Mutisin ja juoksin koirien häkeille. Samalla napapasin seinältä tutun, oranssin flexin. Merri innostuin heti minut nähdessään. "Sooh, hiljaa nyt!" Rauhoitin ja avasin häkin oven. Merri hypähti melkein päälleni, kuten eilenkin. Halasin sitä, ja napsautin samalla vaivihkaa flexin sen kaulapantaan, näin se kävi helpommin. Ennenkuin Merri huomasi mitään, oli se jo flexissä kiinni. Tällä kertaa oli Merrin vuoro mennä rannalle. Tiellä ei näkynyt ristin sielua, kunnes vastaamme tuli ratsastaja ja suloinen poni. Rstsastaja oli ehkä kaksi vuotta minua nuorempi. Merri alkoi haukkua ja hyppiä vihaisen näköisenä. "Merri! Merri, istu!" Huudahdin, mutta Merri ei totellut. Ratsastaja hiljensi vauhtia, ja pysähtyi kohdalleni. Hymyilin, ja tyttö vastasi hymyyn ujosti, ja laskeutui ratsailta. "Hei! Oletko uusi hoitaja tallilla?" Hymyilin kysyvästi. "J-joo.." Tyttö sanoi arasti. "Minä olen pilvilammas, kukas sinä olet?" Kysyin. "Olen Mirja.En oikeastaan ole hoitaja, olen vasta pienellä koejaksolla." Tyttö jatkoi. Nyökkäsin. Merri alkoi vauhkoontua hihnassa, se ei jaksanut olla enää paikallaan. Samalla se yritti väistellä ponia, joka näytti suurelta ja oudolta. Niinpä hyvästelin tytön, ja jatkoimme rannalle. Siellä tuuli hieman, ja päästin Merrin vapaaksi. Se juoksenteli sinne tänne pehmeässä hiekassa. Minä sen sijaan liotin varpaitani viilentävässä vedessä. Näin ulapalla vanhan, ränsistyneen veneen, jossa vanha maakrapu souti lähemmäs. Pian vene jo karahti laituriin lähelle meitä. "Päivää, nuiro, eikun.. nuori neiti!" Mies käkätti häijysti. "Hyvää.. p-päivää." Sanoin. Totta puhuen mies vähän pelotti minua. Miehellä oli pitkä pujoparta, ryppyiset kasvot, silmät tuntuivat kiiluvan pieninä kuoppien peitossa, ja katse oli salamyhkäinen. Merri alkoi räksyttää. Yritin rauhoittaa sitä rapsuttamalla. "Onpas siulla hiano koira..Mikäs sen nimi on?" Mies jatkoi. "Merri." Sanoin, ja jatkoin: "Meidän on nyt mentävä, tallilla odotetaan." Hymyilin vaivautuneesti, ja aloin lipua paikalta. "Hei sittten.." Mies pukahteli häijynä, ja kääntyi selin. Selkäpiitäni karmi. Kävelin eteenpäin, kunnes tunsin katseen selässäni. Käännyin varovasti. Samanlaiset pienet viirusilmät tuijottivat minua pensaasta vihlovina. "IIK!!" Kiljaisin ja lähdin juoksemaan täyttä vauhtia tallille. Ilmeisesti Merrikin oli säikähtänyt kirkaisuani, sillä sekin vauhkoontui, ja repäisi flexistä inhottavasti juostessaan. En pitänyt tästä. Näin Chibin selän. Kiljuin: "Chibi, Chibi! Tiedätkö mitä.." Lauseeni pysähtyi, kun "Chibi" kääntyi ympäri. Siinä oli ruma käkättävä akka. "Sano Henniksi vain." Se kertoi matalalla äänellä. Nyökkäsin ja käännyin pois. Vein Merrin häkkiin, ja yritin rauhoittua. Ei mitään hätää..Vakuuttelin itselleni ja Merrille. Suljin häkinoven tarkasti, ja päätin mennä Inkun luo.

Jatkuu myöhemmin, nyt en ehdi kirjottaa..

Vastaus:

Saat tästä 40 V€.

Tarinasta löytyi toimintaa, ja olet korjannut jo kaksi asiaa: vähensit huutomerkkejä, eikä tarinassa ollut hymiöitä! : D
Miehen puhetyyli plussaa, "Päivää, nuiro, eikun..." -juuri tuollaisella sanojen vääntelyllä saa tarinaan lisähuumorin pilkahduksen. :3
(Hahaa, taidan muuttua jokaisen ihmisen jokaisessa tarinassa, thihii ♥ Muuttuvainen minä ;D)

Nimi: pilvilammas
Kotisivut: http://www.fanta.suntuubi.com

07.06.2011 21:26
Jes! Loma on alkanut! On tosi lämmintä! Mutta parasta tässä onkin se, että minä sain hoidokikseni Inkun ja Merrin Lampilantallilta! Aamulla en ollut pysyä nahoissani. Tein kaikenlaiset tavallisimmat aamurutiinit, ja siinä samalla hotkaisin aamupalankin, aika pienen kylläkin.. Nappasin jääkaapista eväsrasian, eväät olin tehnyt jo edellisenä iltana. Hyppäsin uuden pyöräni satulaan, ja lähdin polkemaan kohti Lampilantallia. Jännitys kipristeli vatsanpohjassa.. Saavuin pihaan. Jätin pyöräni sille tarkoitettuun telineeseen, ja ryntäsin kohti tallia.

Upsis! Hevosethan säikkyvät, jos pelmahdan hirveällä kyydillä talliin, niinpä hidastin tahtia nopeaan kävelyyn. Avasin tallin oven, ja hengitin ihanaa hevosentuoksua keuhkoihini. Etsin Inkun karsinan, ja kurkistin sisään.. Melkein kirkaisin. Se oli tyhjä! Apua, mitä nyt on sattunut! "Etsitkö kenties jotakin?" Kysyi ystävällinen ääni takaa. Käännyin hieman hätkähtäneenä ympäri. Siinä seisoi tallin ylläpitäjä, Chibi-97! Kättelin hämmentyneenä omistajaa, ja selitin nolona tilanteen. "Ei mitään hätää! Vein Inkun laitumelle, kun oli niin ihana ilmakin, turhaan se olisi karsinassa seissyt!" Yp kertoi. Kiitin neuvosta ja lähdin kohti laidunta, jonne minun käskettiin mennä. Sieltähän se suloinen kauraturpa löytyikin! "Kukas se siellä höristelee?" Hihkaisin ja melkein juoksin tamman luo. Inkku haisteli minua paikasta toiseen. "Minusta on tullut sinun uusi hoitaja! Mitäs sanot?" Juttelin Inkulle. Se näykkäisi taskuani kärsimättömänä. Nauroin. Ilmeisesti Inkku oli löytänyt taskuuni piilotetun sokeripalan, Kaivoin sen esiin, ja heti samettiset huulet hamusivat sen kädeltäni. Hymyilin. Minulla oli onnea, kun olin saanut hoidokikseni näin suloisen heposen!

Päätin kuitenkin jättää Inkun vähänksi aikaa, ja mennä tapaamaan toista hoidokkiani, Merriä. Lähdin koiratarhojen luo. Kuulin kaarvaisten kaverien haukuntaa. Etsin tällä kertaa Merrin häkin. Merri hyppäsi häkkiä vasten haukkuen innostuneena. "No, mitäs tyttö? Tiedätkös, että minä olen sinun uusi hoitajasi! Tulisko meistä kaverit, mitä?" Juttelin ja avasin häkin oven. Merri hyökkäsi nuuskimaan minua leikkisästi. "Tsoh, hiljaa nyt.Istu! Istu Merri!" Huudahdin. Merri totteli. Taputin sitä kiitoksena. Hmm.. Voisin käyttää sitä lenkillä! Hain flexin, joka oli oranssi, ja se oli tarkoitettu juuri Merrille. Merriin tuli heti lisää eloa, kun se näki flexin. Napsautin flexin kiinni kaulapantaan Merrin sätkiessä innoissaan. Merri vetäisi lenkin käyntiin. Rauhoittelin sitä. Se hiljeni vähäsen. Käännyimme hiljaiselle metsätielle, sillä päätin vähän tutkia teitä ja polkuja. Kaikki toistaisesti hyvin. Onneksi Merri oli hyvin koulutettu, eikä se ollut moksiskaan, knu tien yli kipitti orava. Ei se viitsinyt lähteä orava-rukan perään. Pian tulimme sillalle, jonka alla liplatti pieni joki. Merri oli heti innoissaan, sehän rakastaa vettä. Niinpä annoin periksi, ja laskeuduimme joen varteen. Vesi näytti kirkkaalta ja hyväkuntoiselta, eikä joki ollut edes syvä, joten annoin Merrin mennä vähän veteen. En kuitenkaan uskaltanut päästää sitä flexistä, enhän minä tiennyt, kuinka syvä joki oli keskeltä, ja onko Merrillä tapan karkailla, joten annoin Merrin viilennellä vain joen reunalla. Itseänikin olisi haluttanut uimaan, niin kuuma kun oli. No, unohdin hikoilun, ja nousimme joen pengertä takaisin ylös sillalle. Sitten käännyimme, ja löntystelimme takaisin tallille. Uuh, miten kuuma olikaan! Vastaan tuli yllätys yllätys: Chibi, ja kysyin, onko Merri kova karkailemaan. Chibi kertoi, että Merrin voi päästää vapaaksi. Kiitin ja päästin Merrin flexistä. Se juoksenteli pihalla haistelemassa hajuja. Hain sille vesikuppiin vettä, ja tarjosin pikkuisen koirankeksiluun, ja se hävisi äkkiä.  Rapsutin Merriä. Sen kieli liplatti suloisesti vesikupissa. Päätin pestä Merrin, koira oli päässyt vähän likaantumaan. Pesin oikein koirashampoolla. Merri ei vihannut kylpyä, muttei kyllä rakastanutkaan sitä.. Käärin koiran pyyhkeeseen, ja rapsuttelin sitä. Sitten föönäsin sen turkkia hiustenkuivaajalla, ja se kuivui aika äkkiä. Harjasin vielä vähän sen turkkia, ja tadaa! Se oli taas maailman kauneimpia koiria!

Sitten menin taas Inkun luo. Vetäisin jalkaani ratsastussaappaat, kypärän ja muita varusteita. Sitten valmistelin itse hevosen. Laitoin sille varusteet, viimeisenä asetin satulan, ainiin, sitten vielä kuolaimet suuhun.. ja vhiuuh, valmista! Minulla oli suunnitelmia, joten kaivoin repustani uimapuvun, ja pakkasin sen ja pyyhkeen rantakassiin, ja asetin kassin jotenkuten satulaan. Sitten kiipesin selkään. Se tuntui taivaalliselta! Tamman selässä oli ihanaa istua, entä sitten ratsastaa? Aloitin varoen käynnillä, ja nostin sitten raviin. Ravasin yksityisrannalle vievää tietä, jota vain Lampilantalliin jotenkin kuuluvat jäsenet saivat käyttää. Aah! Miten ihanaa oli nostaa laukkaan, ja tuntea tuuli kasvoilla. Unohdin hetkeksi kaiken muun. Keskityin vain siihen hetkeen, siihen minuuttiin, siihen sekuntiin.. Siihen tähtiheppaan, jonka olen täältä saanut hoidokikseni. Eihän se mikään superheppa ollut, mutta minulle juuri passeli. Pian saavuimmekin rannalle. Se oli tyhjä, mutta hiekassa näkyi tassun ja kavion jälkiä. Ravasin rantaan. Kävin pukukopissa vaihtamassa bikinit päälleni, ja riisuin Inkun satulan, josta oli jäänyt hikinen painauma. Silitin hikistä kaulaa. Tämähän oli kuin jostain elokuvasta. Ponnistin paljaaseen selkään, ja Inkku asteli uljaasti veteen. Pian se jo ravasi innoissaan vedessä. Nyt vettä oli jo niin paljon, että se melkein ylsi jalkapohjiini, ja sitä roiskui päälleni. I-h-a-n-aa!!  Rakastin sitä hetkeä! Se oli ihana aloitus hoitamiselleni. Kikatin ja nautin. Olin onnesta sokea. Ajantaju hiljeni vähän. En tiennyt, kuinka kauan olin nauttinut, mutta tajusin yhtä-äkkiä, että nyt olisi jo aika palata tallille. Ohjastin Inkun takaisin rannalle, ja nousin satulasta. Sitten sidoin tamman suitsista tiukasti puuhun, ja kipaisin pukukoppiin vaihtamaan vaatteet ylleni. Olin aamulla valinnut asukseni pitkän topin ja legginssit, mutta kuumuuden tullessa olin riisunut legginssit. Pakkasin pyyhkeen ja muut kamat kassiin, ja lähdin satuloimaan Inkkua. Olisin mielelläni ratsastanut ilman satulaa, mutta mihinpä olisin sen laittanut muualle kuin hevosne selkään, joten eipä auta. Nousin ratsaille. Yritin ohjastaa Inkkua kääntymään, mutta sepä ei liikkunutkaan. Se oli juuttunut nauttimaan suuresta ruohotukusta. Ääh-- Maiskuttelin Inkulle, ja yritin vetäistä hellästi ohjista. Ei auttanut. Siinä sitä sitten oltiin. Lopulta pakotin Inkun kääntymään, ja niin matka jatkui. Inkku halusi laukata, mutta hidastin tahtia raviin, koska olimme jo laukanneet liian paljon. Ravasimme siis tallille. Piha oli tyhjä, selvästikkin ilta oli jo tulossa, vaikka valoisaa oli. Katsahdin kännykkäni kelloa. Puoli viisi. Kohta pitäisi alkaa kiirehtiä, sillä sovittu kotiintuloaika oli kello kuusi, ja pitäisi thedä vielä vaikka ja mitä! Hyppäsin satulasta ja talutin Inkun kiinni tolppaan, ja hain harjan. Harjasin Inkun, sitten sen harjan, puhdistin kaviot ja suin sen. Sitten vein sen laitumelle, ja etsin käsiini jälleen tallin omistajan!  Pyysin, voisiko hän taluttaa Inkun puolestani illalla talliin. Se sopi. Kiitin, (taasss..)

Menin uudelleen Merrin luo, ja lisäsin sen kuppiin hieman vettä. Annoin sille koirankeksin, halasin sitä ja kuiskasin: "Tulen huomenna takaisin, kulta. Heippa!" Annoin sille pikaisen pusun, ja hyvästelin sen. Se oli vaikeaa, mutta tulenhan minä huomenna takaisin. Sitten menin Inkun luo, annoin sille porkkanan, ja tein samat toimenpiteen kuin Merrille. Suljin karsinanoven, ja menin pyörälleni. Ensimmäinen hoitopäiväni oli ohi, ja se oli todellakin voittanut odotukseni!

Vastaus:

Saat tästä 50 V€. (:

Wëll döne!
Ensimmäiseksi hoitotarinaksi täällä aivan mah-ta-va, pitkä ja ns. "täyteläinen"! ♥
Hymiöt voi jättää pois tarinasta, ja muutaman huutomerkinkin kenties karsia? Mutta kertaakaan en pitkästynyt tarinaasi lukiessa, en todellakaan. (&hearts Niin, ja voit toki kutsua minua tarinoissa Henniksi, ja voin olla sellainen parikymppinen, hirrmuisen ruma ja pelottava noita-akka, joka köpöttelee tallin pihalla ja vie hevosille heiniä. n.n

Nimi: Roosa
Kotisivut: http://www.tallineptunus.suntuubi.com/

02.06.2011 18:07
Anteeksi, tänne hoitoviekkuun tämä ei kuulu, mutta kun ei normivieraskirjakaan toimi, joten...

Tulin taas tälle ihanalle y-työ keikalle♥

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-. -.-.-.-.
Eli meillä on mennyt mukavasti, nyt Neptunus on paremman näköinen, toivottavasti. Ulkoasun mielipiteitä saa kertoa, ja toivon, että niitä tulisi. Graffu vaihdetaan ihan tässä lähiaikoina, uudet kuvat ehkä vasta kesälomalla lisäilen.
Emme ole ehtineet raportoida Life Mixin "Felixin" ratsastusopetuksista, mutta hyvät uutiset ovat, että oripoika antaa jo ratsastaa itsellään. Osallistuipa Felix pariin kilpailuunkin!
Malla on palannut Espanjasta ja Noora kertoi, kuinka ihanaa oli nähdä, kun tytöt juttelivat innoissaan mennessään maastoon ja Malla oli tuonut Lauralle tuliaiseksi kasan porkkanoita hevosille + hevoskaulakorun!
Kolme pikku varsaamme ovat osallistuneet Crystal Moonin varsaluokkiin, joka tarkoittaa, että niistä tulee pian kisahevosia.
Taffel on ollut melkoisen vaikea lähiaikoina ja syyksi Noora selvitti, etät sillä oli suussa hammaspiikkejä, joiden takia sitten ne raspattiin pois. Nyt ori voi jo paremmin.
Emman ja Christinan varsat saattavat syntyä myöhässä, nyt sitten odotellaan myös Darian ja Doran varsoja! Kesälomalla ne (toivottavasti) syntyvät, koska emme haluaisi menettää yhtäkään.
Mustangipoikamme Prinze ja Night ovat olleet tuhmeleita, koska pelottelivat tallin vierailijoita melkein juoksemalla heidän päälleen!
Capital C "Capi" on sopeutunut hyvin talliin, samoin Honey Bun "Honey".
Mukavasti on Irlissäkin mennyt, tosin mummon 17 v kissa Bella on ollut 1kk reissulla eikä ole palannut. Ruuat lähtivät kummisetäni kissalle ja kissanhiekka tuleepi meidän misulle.
Lyhyt y-työ keikka, mutta ei se mitään=D
-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.- .-.
Hyvää kevättä tännekin!

Toivottaa:

Roosa & Neptunuksen väki + Karvaiset ystävät

Vastaus:

Ohhoh, mukamas "lyhyt Y -työ keikka"! ;D

Joo, ja omapa oli vikani, kun en muistanut lisätä heti tavisviekkua! >:3

Siellähän on toimintaa näköjään ollut ja paljonkin, täällä on ollut hieman hiljaisempaa. (: Nyt kun tallin ovetkin jo aukenivat, on sisään päässyt raikas tuulahdus tulevasta, ja ilonaihe saapuikin, kun ensimmöinen hoitajamme Pilvilammas tepasteli ovesta sisään. ♥

Hyvää kesää sinnekkin päin! ♥

©2018 Lampilantalli - virtuaalinen Schleich -talli - suntuubi.com