Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

--------------------------------------------------

Ensimmäinen päivä, leirille tulo ja leirihoitsujen jakaminen -Henni/YP

"Aamu.." Mutisin hiljaa itsekseni. Silmäluomeni lurpsuivat väkisin kiinni. "Unnh.. Paljon kello?" Käteni haroi yöpöytää pitkin poikin, kunnes vanhanaikainen, pyöreänmallinen herätyskello kopsahti kumoon. Ynähdin. Haukottelin ja ojensin vielä vähän kättäni.. Vielä vähän.. Noin. Otin kellon käteeni, toin sen aivan naamatauluni eteen ja siristin silmiäni. Vasta puoli neljä! "Aamutalli on puoli kuudelta, miten minä olen oikein sekottanut nämä viisarit?" No, samapa tuo. Ehtisin nukkua vielä vähän aikaa. Haukottelin maireasti ja vaivuin samoin tein kello kädessäni unen rajamaille.

Jokin aivojeni sisällä liikkui, mutta mikä? Mikä se nyt oli päässyt unohtumaan? Ei se voinut olla mitään kovin tärkeätäkään, ei se voinut olla..

"APUA!!!" Pongahdin istumaan salannopeasti. Hyppäsin alas sängystä puiselle, jääkylmälle lattialle. Viskasin äkkiä Snoopy -kuvioisen yöpaitani pois, laitoin päälleni vaaleansinisen topin ja harmaat, löysät kollarit. Hiukseni sitaisin pikaisesti mustalla pompulalla ponnarille, ja lähdin pomppimaan avojaloin keittiötä kohti. Merri tervehti minua iloisesti häntäänsä huiskauttamalla ja hyppäämällä minua vasten. Sen ruskeat silmät pyysivät minulta ruokaa ja huomiota, mutta pikaisella vilkaisulla ympäristöön sisälle huomasin, ettei nyt ollut aikaa turhaan ajantuhlaamiseen. "Soohh, tyttönen, ei nyt, Merri. Saat ruuan, mutta mammalla on nyt hivenen kiire.." Työnsin Merrin pois tieltäni (Merri jäi katsomaan perääni kummissaan), ja hypähtelin keittiöön lattialla lojuvia tavaroita väistellen. "Äsh", puhahdin äkäisenä. Olisi pitänyt siivota jo viikko sitten. Mutta ei, olin unohtanut sen kokonaan. Huokaisin syvään. Nyt ei murehtiminen auttaisi! Täytyisi vaan pistää täysi tohina päälle.!

Myöhemmin leiriläiset tulevt, yksi kerrallaan.. Ensiksi ovesta astuu sisään Sabina. Sitten Nette.

Ja sitten Sofi sekä Pilvilammas, jotka olivat jääneet paijaamaan talliin heppoja.

Kaikki leiriläiset ovat innoissaan tulevasta leiristä. Leirihoitsujen jaon aikaan..

"..Ja seuraavaksi jaamme leirihoitsunne.." "Minä haluan Mistyn!" "Mä haluun Bellan.. Eiku Lenan! Danan!" "Jasu!" "Pepe!" "Kajsa!" "Inkku!" "Soh, rauha", nauran. Katson tyttöjoukkiota, joka oikein puhkuu innosta. Vedän syvään henkeä. "Hyvä on. Selvä. Sofi - Misty, Pilvilammas - Inkku, Sabina - Bella, Nette - Kajsa. Ja isoset, pitäkäähän tekin huoli, etteivät leiriläiset tuhoa oko paikkaa!" Nauran. Muutkin yhtyvät nauramaan kanssani.

Näin alkaa Lampilantallin 1. leiri kautta aikain.

--------------------------------------------------

○ Kirjoittakaa leiritarinanne alla olevaan viekkuun, kiitos. ♥ ○

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Chibi-97 (Chii-Chan)
Kotisivut: http://www.chiubbi.suntuubi.com/

28.06.2011 08:07
LEIRIKISOJEN TULOKSET ~

1. Sabina - Bellatrix "Bella"
2. Pilvilammas - Ilo-Iines "Inkku"
3. Nette - Kajsa
4. Sofi - Miss Shadow "Misty"

Kisoissa oli estehyppyä 20 cm ilman satulaa, tulokset arpoi http://www.tulisielu.net/virtuaalisia/arvontakone.php.
Anteeksi, kun en kirjoittanut tästä tarinaa tai mitään, mutta himpulavinkulat, kun ei kerennyt. Gräyh.

Nimi: Chibi-97 (Chii-Chan)
Kotisivut: http://www.chiubbi.suntuubi.com/

27.06.2011 20:44
ANTEEKSI, päivän myöhässä. Te teette kaiken aivan oikein, mutta YP möhlii :c ♥

-------------------------------

"Selevä homma, selevä homma. Kuka hakee kenetkin?" Kysyin tutkiskellen tyttölaumaa. "Minä haluaisin hakea Bellan, sopiiko?" Sabina kysyi minulta pää hieman kallellaan. Tämän pähkinänruskeat silmät silmät sädehtivät innosta, kuten kaikkien muittenkin.
He tiesivät, mitä olisi tulossa -leirikisat.

"Tseh tseh, Inkku! Tules tänne!" Pilvilammas ojensi kättään tammaa kohti ja kutsui sitä. "Hei, ei se nyt ihan koira ole", Sofi nauroi vieressä. "No ei ihan, mutta melkein kuitenkin -" Pilvilammas nauroi myös ja jatkoi "-mietis nyt, nelijalkainen, nisäkäs, pörröinen, hellydenkipeä. Ihan niin kuin Merri." "Ha, ha ha", Sofi pyöräytti slmiään ja yritti pysyä pokkana, muttei onnistunut siinä, vaan räkätti jo vedet silmissä. Nette katsoi hieman hämmentyneenä tyttöjä, jotka nauroivat kuin mielipuolet, yrittäen pyöräytellä välillä silmiään toisilleen tai jotain muuta vastaavaa. "Tytöt", "take It easy", sanoin Pilvilampaalle ja Sofille. Pian kummatkin rauhoittuivat, ja jälkipyykki oli tuottoisaa tällä kertaa; kaikki laitumen hevoset olivat tulleet uteliaina katsomaan että mitä ihmettä nyt oikein tapahtui. "Hoplaa!" Sabina huudahti ja hypähti varmaankin metrin eteenpäin. "Sainpas!" Sabina huudahti iloisena pidellen toisekka kädellään kiinni höpsön näköisen Bellan päitsistä. "Kliks vain, ja olet ansassa" Sabina pujotti salamannopeasti riimunnarun päitsissä olevaan siihen tarkoitettuun renkulaan, "Ja käs näin - ansassa!" Sabina julisti riemuisasti. Bella tönäisi turvallaan Sabinaa hellästi olkapäästä, eikä Sabina voinut olla ettei olisi alkanut leperrellä sille. "Tuituitui..."
Kaikki muutkin seurasivat Sabinan esimerkkiä, ja alkoivat napsia omia hoitsujaan kiinni. Ainut, jota muut joutuivat odottamaan, oli Sofi, jonka käsistä Misty viime hetkellä kirmasi karkuun. "A-ha-ha!" Sofi juoksi Mistyn perässä äkäsmystyneenä kuin kiukustunut kimalainen. Misty laukkasi päätään viskoen laitumen kauimpaan nurkkaan (no tietenkin!), ja jäi sinne mutustelemaan rauhassa ruohoa. Sofi läähätti, eikä katsonut minne astui -ja hupsistakeikkaa! "No nyt jäit nalkkiin!" Sofi huudahti leveästi virnistäen maasta. Misty kavahti pystyyn, heilautti päätään kuin sanoeakseen "Turha luulo! Minähän kun en halua tuonne pölyiselle kentälle!" Misty kiiti pitkin laidunta, kunnes Sofi sen vihdoin ja viimein sai kiinni.

JATKOA TULEE HUOMENNA !

Nimi: Sofi

26.06.2011 13:58
Päivä 2, klo. 12.00 - 14.30
---------------------------------

-Jes! huudahdin kun Henni sanoi että seuraavaksi olisi vuorossa hevosleikkejä, tai toisin sanoen ratsastusleikkejä.
Koko porukka oli ihan innoissaan.
Aloimme harjailemaan polleja Hennin käskystä.
Kysyin Henniltä:-Saanko mennä Mistyllä ilman satulaa?
-No... Saat, Henni sanoi topakasti ja kysyi muiltakin haluaako joku muukin mennä ilman satulaa.
Kaikki olivat sitä mieltä, että mennään kaikki ilman satuloita!
Innoissani harjasin Mistyn loppuun ja hain sen varusteet yhdessä muun porukan kanssa.
Iloisena ja jännittyneenä nostin satulan Mistyn selkään ja kiristin satulavyön. Sitten vasta huomasin että unohdin laittaa suojat, joten olikin niiden vuoro.
Suitset laitoin nopeasti tammalle, ja pian koko poppoo oli valmis.
-Ovatko kaikki valmiita? Henni kysyi varmistukseksi ja kaikki vastasivat myöntävästi.
Lähdimme taluttamaan hevosia kentälle. Aurinko porotti ihanasti ja sai kaikki hymyilemään pakostikin.

Kentällä Hennin piti puntata jokainen ratsastaja selkään, paitsi ei Nooraa, eikä Vilmaa. He pääsivät selkään ominavuin.
Ensimmäisenä leikimme peiliä. Henni meni kentän päätyyn ja koko joukkueemme laukkasi eteenpäin. Henni näytti kädellään, että nyt hän kääntyy ja ei nähnyt liikkumassa ketään.
Muutaman leikkikerran jälkeen vaihdoimme leikkejä. Aikaa oli kulunut 15 min, ja meillä olisi aikaa vielä 45 minuuttia.
Päätimme leikkiä hippaa.
Hippaa leikittiin niin, että aina kun hippaa pääsee metrin lähelle "eihippaa" niin "eihippa" jää.
Kutsuimme hippaa hevosvarkaaksi ja muita hevosiksi.

Tulimme kentältä tunnin jälkeen kaikki olivat ihan puhki. Harjasimme hevoset ja otimme niiltä varusteet. Misty hörähti minulle kummissaan kun lähdin nopeasti putsaamaan varusteita muiden kanssa. -No niin, nyt putsataan varusteita, Henni kertoi.
Otin ensin Mistyn suitset ja menin pilvilampaan kanssa hoitajienhuoneeseen.
Purimme suitset ja pesimme ja öljysimme ne osa osalta.
Pilvilammas huokaisi syvään kun yritimme kasata suitsia ja siirtyä satuloihin.
Pyysimme apua Nooralta ja apuahan saimme.
Puolen tunnin suitisen pesun jälkeen hiki otsalla, menimme satuloiden luo ja pesimme ne. Öljysimme myös, of course!
Varusteet hohtivat puhtautta, ja me ihailimme työmme jälkeä silmät kirkkaina.

Sitten oli vapaa-aikaa puolituntia.
Minä ja pilvilammas menimme leirirakennuksen oleskelutilaan ja ihailimme ottamiani valokuvia.
Sieltä löytyi myös hyvä kuva kärryillä ajamisesta, kun pilvilammas päästi ilmoille upean rääkäyksen, ja kaupan päälle mukaan tuli mehevä irvistys.
Tänään on vielä leirikisat, aika jännää!

--------------------------------------------
En ihan jaksanut kirjoittaa pitkää... :O

Vastaus:

Wou, hei, aika ihanaa ♥
Eikä haittaa, vaikkei aina jaksa pitkää kirjoittaakkaan.. (:

Nimi: pilvilammas

26.06.2011 12:23
Päivä 2, klo. 6.00 - 12.00
-------------------------------------

"Nytpäs lähdetäänkin aamutalleille!" Noora hihkaisi pirteästi ponnahtaen sängystä ja herättäen meidät. En olisi jaksanut millään nousta, mutta pakkokai se oli.. Ravistelin mielessäni itseni hereille, ja ajattelin: Nyt sinun täytyy herätä, siispä, herää, herää, herää! Lähdimme ulos. Tallin ovella sieltä kuului nälkäisten hevosten kavionkolauksia karsinoihin, hirnuntaa ja hännän läpsymistä. Nette avasi ensimmäisenä tallin oven. Hevosen läpitunkeva, mutta ihana tuoksu tuntui heti sieraimissa. Hymyillen kiirehdin Inkun karsinalle. Näin Vilman poistuvan takaoven kautta ulos. Hiivin ovelle ja kurkkasin ulos.
Siellä Vilma poltti tupakka ja jutteli kännykkään. "Vilma! Tiedät, että tuo on kiellettyä!" Huudahdin varoittavasti. Vilma vilkaisi olkansa yli ja sopersi kännykkään: "Nyt täytyy mennä, kulti. Soitellaan taas, tui tui!" Sitten hän työnsi minut takaisin talliin olkapäistä ja supisi: "Älä kerro tästä muille. Oliko pakko tonkia toisten asioita?!" Ravistelin päätäni, ja Vilma saarnasi minulle vieläkin jotain, mutten enää kuullut, sillä Henni oli astellut talliin, ja minä olin luikahtanut Inkun karsinan luo.
Avasin karsinan lukon, ja se aukesi napsahtamalla. Inkku katseli minua suurin silmin iloisesti. "Mitäs muru? Menikö yö vieraassa tallissa hyvin?" Hymyilin tammalle. Henni oli ylhäällä parrella heittelemässsä heinäpaaleja alas. Hain yhden paalin, ja asetin sen Inkulle. Laitoin sille myös viileää vettä kuppiin. Joka puolelta kuului hevosten väsynyttä heinän jauhamista ja käskyjen komentelua. Asetin suitset Inkun pään yli, ja lähdin taluttamaan Inkkua laitumelle, ja suljin karsinan oven perässäni. Sofi talutti Mistyä takanani, edessäni kopisteli laitumelle kovasti himoava Kajsa, Nette tietysti taluttamassa. "Bella! Rauhassa nyt, sooh! Odottakaa minuakin!" Kaikui Sabinan ääni karsinasta. Bella oli ryhtynyt kiukuttelemaan.
"Tässä, anna tämä Bellalle, niin se rauhoittuu." Hymyilin ja annoin sokeripalan ja varalta porkkanankin Sabinalle, joka kiitti.
"Minulta olikin jo makupalat päässeet loppumaan!" Tyttö nauroi. Pian hän saikin Bellan taltutettua, ja kaikki hevoset olivat kuin olivatkin laitumella, ja portti kiinni. Isosten apua oli kyllä vähän tarvittu, kun hevoset olivat vähän riehaantuneet, mutta kumminkin.. Nyt olikin aika siivota hevosten jäljet. Eli vuorossa olikin, yllätys yllätys: karsinoiden puhdistus! Hain lapion ja kottikärryt. Lisäsin kuiviketta, ja siivosin muutenkin karsinan. Hymyilin, kun karsina oli taas puhdas!
"Ja nyt: Ne ahkerat, jotka huiskivat luudalla tallin käytävän, pääsevät aamupalalle syömään Siirin herkullisia taikomuksia!" Henni huudahti, ja kaikki etsivät tallista jokaisen luudanvarren, minkä löysikään. Pian käytävällä olikin melkoinen pöly ja hälinä, kun kaikki huiskivat käytävällä ympäriinsä. Kun työ oli valmis, nälkäinen porukka valui ruokasaliin. Siiri oli taikonut pöytään sämpylöitä, rieskoja, jogurttia, muroja ja paljon lisukkeita ja puuroa. Hymyillen kävin pöytään. Ahdoin sisuksiini vettä.. vai oliko se sittenkin maitoa? Maitoa se oli. Niin, siis ahdoin sisuksiini maitoa ja sämpylää, jonka sisällä oli kurkkua, juustoa, kinkkua ja salaattia. Njamm! Ihanaa, itse tehtyä sämpylää! Kaikki söivät suurella halulla, kunnes olivat ihan täynnä. "Örps! Hupsis.. Sori.." Nette hymyili nolosti röyhtäistyään. Kaikki vlauivat tällä kertaa pois pöydästä, ja lähdimme viettämään vapaa-aikaa, joka meni sopivasti jutellen, nauraen, rentoutuen ja kuvia katsellen. Sitten oli vuorossa jotain jännää: kärryajelua!

Olimme tallin pihalla kiinnittämässä kärryjä hevosiin. Sofia hirvitti hirvitti koko juttu, hän kun ei olltu ennen ajellut hevoskärryillä. Rauhoittelin Sofia, ja autoin tätä laittamaan kärryn kiinni Mistyyn, joka seisoi rauhallisena paikallaan. Misty oli ammattilainen. Kun kaikki "ongelmat" oli selvitetty, ja jokainen seisoi rivissä kärryineen ja heposineen, pääsimme vauhtiin. Etenimme rivissä. Joskus joku jäi jälkeen, ja joku isosista jäi odottelemaan tätä, ja otti sitten muut kiinni. Se oli ihanaa! Istuimme kärryillä hoputtaen hevosia vauhtiin. Suupielet kääntyivät väkisinkin hymyyn, ja melkein kaikki muu unohtui. Nyt etenimme jonossa välimatkoin. Edessäni pitäisi olla Nette Kajsalla, mutta kun hiekka pöllysi ja vauhti oli kova, tuskin näin eteeni. Sitten huomasin, kuinka kaksikko ajoi seuraavan mutkan taakse. Vähän takanani oli Sabina Bellalla. Bella kuulosti hörisevän, ja laittavan vähän vauhtia hommaan. Maiskautin lisää vauhtia, yritin kiriä eroani edessä kiitävään Netteen ja Kajsaan, Bella ja Sabinakin aivan hengittivät niskaan! Yhtäkkiä Bella ja Sabina pistivät tuulemaan! He kiisivät ohitseni oikealta puolen kovalla vauhdilla, ja ohittivat näköjään joka Neten ja Kajsan. Inkku hörähteli surkeasti jäädessään viimeiseksi. Sofikin kiisi jossain horisontissa. Hiljensin hieman vauhtia, kun näin edessäni hevoskärryn, ja tutun, pyöreän hahmon, jonka tunnistin Neteksi. Nettahan suorastaan hidasteli,ja pysähtyi kokonaan. Vainvaivoin sain Inkun pysäytetyksi, ennen kuin törmäsimme Kajsaan ja Netteen.
"Luojan kiitos, että sinä olet vielä siinä, etkä huristellut ohi niin kuin muut!" Nette huohotti itku kurkussa.
"Mikä hätänä, Nette? Kerro heti!" Kysyin huolestuneena.
" Nokun..Sabina ja Bella kaahottivat minusta ohi, ajauduin melkein ojan puolelle..(Niisk)..ja Kajsa alkoi linkuttamaan, se tuskin pystyy kävelemään..(Niiskk)" Nette niiskutti. Emme tienneet mitä tehdä, joten lopulta päädyimme siihen, että käännyimme kotiinpäin, ja riisuimme Kajsan valjaista. Jätimme Kajsan kärryt tienposkeen, ja kirjoitimme kärryjen viereen lapun muille, jotka palaisivat tätä samaa tietä takaisin. Sitten valjastimme jotenkuten Kajsan samoihin kärryihin Inkun kanssa, ja Nette istui kärryihini seurakseni. Sen jälkeen kävelytimme hevoset rauhallisesti takaisin talleille. Etsimme Siirin ja Mikan käsiimme, ja kerroimme Kajsasta. Siiri otti heti Kajsan hoitoon, ja minä vein Inkun laitumelle. Menin vieläkin järkyttyneen Neten kanssa Neten, Sabinan ja Vilman huoneeseen. Juttelimme niitä näitä, ja Nette kertoi kaikenlaista. Se vahvisti ystävyyttämme, alussa olimme olleet otisillemme outoja ja epäröiviä.

Kun 15 min. kuluttua muut tulivat kotiin, Nette sai kertoa koko jutun vielä kerran uudestaan kaikille. Sabina pyysi hämillisenä anteeksi, hän ei ollut huomannut mitään kaahottaessaan ohi. Oli sekin kokemus..
"Täällä leirillähän tapahtuu vaikka ja mitä!" Sofi hihitti jutun selvittyä. Myöhemmin juoksutimme hevosia, sekin oli ihanaa. Nette oli vieläkin arka ja varuillaan kovasta vauhdista, mutta hyvin kaikki loppujen lopuksia meni. Lähdimme huoneisiimme juttelemaan ja mutustelemaan hedelmäkarkkeja.

---------------------------------
Toivottavasti oli hyvä osa, juoksutuksesta en tiennyt mitään, joten loppu meni vähän pilalle.. ;(
No, valmiiksi tän kumminkin sain! ♥

Vastaus:

Heih, ei kuule mennyt loppu ollenkaan pilalle! : D ♥
Ihana tarina, pidän tyylistäsi kirjoittaa tarinoita, mums ♥

Nimi: Sofi

25.06.2011 21:22
Päivä 1-2, klo. 18.30 - 6.00
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Voi veljet, ihanaa! Ollaan oltu leirillä jo päivä, ja haluaisin että leiri jatkuisi aina vaan! Ihaninta on se, että sain leirihoitsuksi Mistyn!
Meillä oli puolituntia vapaa-aikaa, ja sen jälkeen olisi teoriaa. Minä ja pilvilammas menimme pilvilampaan yläsänkyyn ja kuuntelimme musiikkia kännykästäni.
-Mieletöntä! pilvilammas rääkäisi kesken biisin.
-Mikä? Ihmettelin hämmentyneenä.
-No se, että me ollaan hevosleirillä! Siis LEI-RIL-LÄää! pilvilammas huusi niin että koko huone tärisi.
-Et sitten aikaisemmin huomannut, naurahdin ja kapusin tikapuut alas omaan sänkyyni.
Pilvilammas katsoi alas ja näytti kieltä.
Irvistin ja katsoin kelloa. Kauhistuneena huudahdin:-Eih! Teoriatunti on alkanut jo 5 minuuttia sitten! Tule, mennään äkkiä!
-Eikä! pilvilammas kauhistui ja yhdessä juoksimme ryhmän luo.
Piilouduimme heinäpaalien taakse ja kurkkasimme aina välillä Hennin suuntaan.
-Mitä jos Henni suuttuu? supisimme.
Mutta aivan liian kovaa, sillä Henni tuli vakavalla ilmeellä eteemme ja sanoi:-Jäätte tunnin jälkeen 5-minuutiksi kertaamaan miten toimitaan jos leirihuoneessa syttyy tulipalo. Noloina nyökkäsimme ja nousimme seisomaan.
Kuulimme kuinka muut tytöt hihittivät meidän mokallemme.
Teoriatunti kesti pitkät 30 minuuttia.
Sitten meillä oli vapaa-aikaa, taas kerran puoli tuntia. Minä, pilvilammas ja Vilma sekä Noora juttelimme leiristä.
Vapaa-aika hurahti nopeasti. Pian Henni tuli huoneemme ovelle ja käski tulemaan hevosten luo.

40 minuutin päästä:

Täällä sitä oltiin, leirihoitsujen selässä, keskellä peltoa. Vuorossa oli nimittäin yömaasto. Ravasimme pellon läpi metsään. Minä ja pilvilammas ensin pelkäsimme hiukan sumua, ja saimme päähämme että siellä on vampyyreita. Henni ja isoset nauroivat.
-Mut ihan oikeesti... en ehtinyt jatkaa kun Noora huudahti:-Susi!!!!!!
Tuijotimme tummaaa varjoa vähän matkan päässä. Kiljuimme ja Henni käski kääntyä ja lähteä takaisin leiripaikalle. Lähdin Mistyn kanssa niin nopeasti kuin pääsimme.
Leirialueelaa laskeuduimme ratsailta ja minä ja pilvilammas halasimme toisiamme. -Me selvittiin, kuiskasin pilvilampaan korvaan ja hän puristi kovempaa. Tunsin että kyyneleet valuivat silmistäni. Pilvilammas sanoi:-Ei mitään hätää, me ollaan jo turvassa.
Nyökkäsin ja Noora tuli kuivaamaan kyyneleeni.
Emme luovuttaneet vaan lähdimme ratsastamaan rannalle. Laukkasimme rantavettä pitkin, ja kappas vain, löytyihän joukostamme joku joka tippui. Nimittäin pilvilammas lensi upeassa kaaressa rannalle, ja Inkku laukkasi vielä eteenpäin. Se hörähti kun huomasi ettei sillä olekaan ratsastajaa.
-INKKUuuu! huudahti pilvis kovaa ja korkealta, ja näytti... höm, tomaatilta?
-Pilvilammas, takaisin selkään vain! Henni käski ja tällä kertaa pilvilammas näytti vihaiselta ja haki Inkun puun luolta. Hän nousi selkään ja keräsi ohjat.
Naurahdin hiukan, mutta pilvilampaan ilmeestä päätellen minun piti lopettaa.

Leirialueella...

-Hohhoijaa, nyt väsyttää, sanoin hoidettuamme hevoset.
Pilvilammas näytti vieläkin vähän myrtyneeltä.
Jaoimme hevosille vielä iltaheinät- ja kaurat.

Menimme vielä syömään iltapalan, ja iltapalaksi oli: leipää, muroja ja kaakaota, maitoa tai mehua.
Söimme nopeasti ja juttelimme vielä hetken huoneessamme.
Nukahdin nopeasti unelmoiden jo huomisesta...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
♥ Toivottavasti tykkäsitte tarinasta, yritin parhaani ♥

Vastaus:

Ihana tarina! : D ♥
Todella hauska tarina, voin kuvitella teidät siellä metsässä sieluni silmin vampyyreita pelkäämässä.. *kaatuu mahalleen nauraen*

Nimi: pilvilammas

25.06.2011 15:36
Päivä 1, klo. 10.30 - 18.30
---------------------------------
Tässä sitä istuttiin, ensimmäisellä leirilläni ikinä, hoitsuni Inkun selässä. Olin saanut sen pollekseni, voi jee! Oltiin kohta perillä, matkaa oli ratsastettu jo hyvän aikaa, pysähdyksiä oli ollut kolme. Takamukseni tuntui olevan melkein kuin tulessa. Menimme ravia jonossa, ensin ratsasti melkein aina yhtä äreä Henni, sitten Sabina, Nette, Sofi, minä, ja viimeisenä hääri isoset Vilma ja Noora. Sofi kääntyili satulassaan voivotellen. "Väsyttääkö?" Kysyin hymyillen.
"No arvaa! Millon ollaan perillä, Hennii??" Sofi kiljui eteenpäin Hennille niin, että edessä olevat hätkähtivät, ja Misty vetäisi ohjista. "Älä nyt kilju, tyttö hyvä, mehän käännymme pihaan heti ktuon mutkan takaa!" Henni huudahti takaisin osoittaen mutkaa vähän matkan päässä.
"Jee!" "Vihdoinkin perillä!" "Onpa kaunista!", huudahduksia kuului joka puolelta, kun käännyimme hiljaiselle ratsupolulle, jonka edessä siinsi jo leirimökki. Se hetki oli ihana ja ikimuistoinen. Tuollako me saisimme viettää tuleva yö? Kihisin innosta. Hypimme ratsujen selästä, ja laitoimme ne kuntoon reissun jäljiltä. Näimme talosta oikealla, vähän kauempana täynnä vihreää ruohoa olevan laitumen, ja päästimme väsyneet ratsut sinne. Leirimökin omistajat, Siiri ja Mika toivottivat meidät tervetulleiksi, ja näyttivät huoneemme. Tavaramme oli ratsastuksenopettaja tuonut autolla.

Myöhemmin oli vuorossa ensimmäinen ratsastustunti koulua. Ratsastin Inkulla. Etenimme jonossa kentällä koulua. Opettaja huomautteli tiukasti kaikenlaisia virheitä. Eipäs vain lepuutella käsiä siinä, Sofi! Pidä tiukasti ohjista kiinni, ennen kuin Misty karkaa! Pilvis,katse ei saa harhailla!" Opettaja hymähteli ringin keskellä. Oli lämmintä, hiki valui kypärän alta. Inkku oli levoton, ja kiskoi ohjiaan korvat luimussa. Sillä oli tylsää. Misty huohotti takana kyllästyneenä. Henni oli kadonnut jonnekkin, kai laittamaan ruokaa Siirille apuna. Taputtelin taskussani olevaa energiapatukkaa toisella kädelläni. Halutti syödä se, sillä maha kurisi ärsyttävästi. "Sinä siellä, ohjista tiukasti kiinni molemmilla käsillä!" Opettaja raakkui heti osoitellen minua. Opettaja oli kiltti, mutta joskus vähän raaka.
15 min myöhemmin:
Tunti oli vihdoin ohi. Rakastin Inkun kanssa ratsastamista, mutta tämä tunti oli todella köynyt voimille. Loikkasin hoipertaen alas satulasta, ja talutin Inkun tallille. Pesin ja harjasin sen, riisuin siltä varusteet ja laskin laitumelle. Laitumen portti ei oikein tahtonut mennä kiinni. "Äh, totteles nyt!" Voivottelin. Inkku tuijotti minua hölmistyneeti, ja selvästi mietti, jättäisinkö portin auki, ja ojentaisin sille mahdollisuuden karata kauemmas oikeaan ruoka-apajaan. En tiennyt, mitä tehdä. Muut olivat jo hävinneet huoneisiinsa ja suihkuun. Kaikeksi onneksi Noora, toinen leirin isosista sattui paikalle. "Tarvitko apua?" Hän kysyi ystävällisesti. Hämilläni nyökkäsin ja kerroin ongelman. "Vai on niin käynyt? Olen kerran aikaisemminkin ollut täällä leirillä, ja sama oli ongelma. Tässä on katsos sellainen juju, että porttia pitää vähän potkaista, niin se menee kiinni." Noora selitti ystävällisesti. Kiitin nolona, ja lähdimme yhdessä sisään. Puhdistauduin virkistävässä suihkussa, ja hain huoneestani pepsi pullon, ja hörppäsin siitä aimo kulauksen. Olin samassa huoneessa Sofin ja Nooran kanssa, toisessa huoneessa oli Sabina, Nette ja isonen Vilma. "Tulikos jano?" Sofi härnäsi minun ahtaen kulauksia limsaa kurkustani alas. Nyökyttelin päätäni kulausten lomassa, kunnes Sofi alkoi nauraa. Silloin minäkin purskahdin nauruun, ja pepsi lensi kaaressa sitä täynnä olevasta suustani lattialle. Hihitin ja hain pyyhkeen. Sofikin nauroi vielä vähän. Oveen koputettiin, ja Noora astui sisään. "Pitäkää nyt kiirettä, tytöt! Leirikaste alka tuota pikaa!" Hän selitti ja häipyi.
"Äkkiä nyt! Sofi hoputti, ja kiirehdimme ulos leirikasteeseen. Leirikaste kesti noin puoli tuntia. Siellä juteltiin ja no.. mitä leirikasteessa nyt tehtiinkään. Siellä leiri pääsi kunnolla vauhtiin. Siellä myös ilmoitettiin, että suraava ratsastustunti alkaisi puolentoista tunnin päästä, tällä kertaa esteillä. Se puolitoista tuntia olisi vapaata aikaa. Lähdimme tutkimaan aluetta, minä, Sofi ja Nette. Sabinalla oli vähän heikko olo, joten hän jäi huoneeseensa nukkumaan. Tutkimme tallin, laitumet, vähän polkuja ja muuta aluetta. Tutustuimme myös Siirin ja Mikan koiraan, Muusiin. Muusi oli minusta hassu nimi koiralle, mutta se kyllä sopi tälle koiralle, koska Muusi rakasti perunamuusia. Nette nauroi hyväntuulisesti Muusin nuollessa Neten nenänvartta. Halasimme ryhmähalina Muusia, ja lähdimme sitten sisään, kukin minnekkin. Nette tahtoi mennä Sabinan luo huoneeseen, minä ja Sofi menimme vähän tutkimaan sisältä paikkoja. Talo oli iso, ja pian emme enää jaksaneet kulkea siellä. Vapaa-aika oli huvennut sitäpaitsi melkein loppuun, vain puoli tuntia oli enää jäljellä! Kiirehdimme sokkeloista taloa huoneeseen 14, meidän huoneeseemme. Siellä Noora jo lepäsi sängyllään kuunnellen musiikkia iPodista ja hytkyen kevyesti musiikin tahdissa. Kiipesin omaan kerrossänkyni ylempään petiin, sen olin varannut heti. Sofi istahti omalle sängylleen alapuolelle, ja Noora nukkui yksinäisessä sängyssä huoneen toisella puolen. Hihittäen kurkkasin sängyn laidan yli Sofia, joka lepuutti maaten silmät kiinni. Roikotin päätäni alemmas, niin että pitkät, tummanruskeat ja tuuheat hiukseni kääntyivät leuhkana alaspäin. Kurotin alemmas..ja alemmas.. Yritin pidätellä nauruani. Se oli vain niin hassua. Sofi ei huomannut minua, kunnes en enää pystynyt pidättelemään naurua, vaan purskahdin raikuvaan nauruun, ja nostin pääni takaisin pedilleni, ja Sofi nuhteli minua. Pian itsekkin vaivuin horrokseen väsyneenä.

Puoli tuntia myöhemmin..

"Pilvis, heräää! Estetunti alkaa ihan pian!" Sofin ääni raikui korvissani. Pakottauduin nousemaan. "Häh? Missä olen?" Sopertelin laskeutuessani kerrossängyn portaita.
"Me ollaan leirillä! L-E-I-R-I-L-L-Ä!" Sofi hihkui tanssien paikoillaan vieressäni. "Noora meni jo kentälle, tuu nyt!" SOfi hoputti. Kävin vessassa huuhtomassa kasvojani, ja pian löysin itseni estekentän laidalta Inkun viereltä täysissä varusteissa.
"Ihanaa.. leirillä..Unelmiaa.." Mutisin shokissa.
"Onko neiti hereillä?" Ratsastuksen opettaja napsautti sormia edessäni ja herätti minut haaveista. "Mhh..Joo." Mutisin.
"Arvon neiti saakin sitten näyttää mallisuorituksen ensimmäisenä, ole hyvä!" Opettaja kertoi hymyillen. Nyökin, ja heräsin vihdoin todellisuuteen. Nyt täytyi keskittyä. Nousin Inkun selkään. Inkku oli levännyt, ja sen silmissä oli päättäväinen katse. Rata oli keskivaikea. Siinä oli vesieste, yksi muuri ja tavallisia esteitä. Lähdin vauhtiin. Esteet menivät hyvin. Edessä oli enää vesieste. Loikkasimme yli mahtavalla loikalla, mutta sitten tasapainoni horjahti. Lensin selästä kaaressa veteen. "AAuuu.." Huutoni kiri ilmassa. Mätkähdin käteni päälle, ja siitä kuului pelottava rusaus. Ensiapujoukot rymistivät heti paikalle, ja Henni otti vapaana juoksentelevan hevosen kiinni.
"Mihin koskee?" Ensiapumies hätäili. Osoitin oikeaa rannettani. Huimasi. Suljin silmäni.
Kun seuraavan kerran avasin silmäni, olin ensiapuhuoneessa, ranteessani oli jääpussi ja sidettä. "Heräsithän sinä vihdoin! Sattuuko?" Sofi hätäili halaten minua. "Ranteeseen vain vähän koskee, ei muualle. Ihan totta." Hymyilin vaitonaisesti kaikkien tuijottaessa vointiani. "Voitte lähteä, minulla ei ole hätää." Vakuutin ensiapujoukoille, ja vakuudeksi nousin istumaan. "Ihan varma?" Mies kysyi epäillen. Nyökin päättäväisesti. "Voitteko jättää minut rauhaan? Haluaisin olla kahden Sofin kanssa." Hymyilin muille. "Tottakai me voimme mennä, jos se kerran niin tärkeää on. Nuoriso on niin varomatonta nykyjään.." Henni murahti mennessään. Niin ulos marssivat koko konkkaronkka: Henni, ensiapujoukot, Siiri, Mika,Sabina, Nette, Noora ja Vilma.
"Huhhuh, miten se kaikki oikein kävi? Olen vähän sekaisin.." Kysyin viattomasti, ja Sofi selitti minulle koko jutun, ja halasi minua. "Eihän sinulla oikeasti käy muualle, kuin käteen?" Hän kysyi.
"Ei varmasti. Käteenkin sattuu enää vain vähän." Hymyilin, ja nousin seisomaan. Juttelimme vielä hetken, ja palasin huoneeseeni. "Ai hei taas, Pilvis! Sulla oli onnea, kun et katkonut kättäsi!" Noora kertoi. Nyökkäsin, ja korjasin kädessäni olevan siteen asentoa. Oli ruoka-aika. Laskeuduimme mökin portaat alas hyvällä ruokahalulla. Ruokasalista leijui vastustamaton tuoksu, lohikeittoa! Njams! Söimme ahnaasti, nälkä oli todellakin ehtinyt puuhatessa tulla! Kaikki kyselivät vointiani ja huolehtivat minusta. Keeroin kohteliaasti, etten tarvitse apua, eikä käteen enää koske. Otin keittoa lisää, niin tekivät monet muutkin. Kun olin ahtanut sisääni viimeisen, itseekoisen, ihanan sämpylän, olin aivan täynnä. Kiitin, ja kiipesimme Sofin kanssa huoneeseemme ihan täynnä. Oli taas vapaa-aikaa. Lähetin äiskälle viestin, ja puuhailimme kaikenlaista, enimmäkseen vain juttelimme huoneissa. Ilta hurahti nopeasti, ja oli saunan vuoro! "Iih, täsät tulee ihanaa!" Nette kirkui. Sabinallakaan ei ollut enää paha olo. Otimme saunassa tulikuumat löylyt. Sabina juoksi ensimmäisenä kirkuen ulos hevosten luo, oli uiton vuoro. Uimapuvut päällämme ratsastimme järveen. Vesi oli ihanan viileää. Huusimme veden räiskyessä päällemme hevosten kirmatessa järvessä. Se oli mega ihanaa, isosetkin ja Henni olivat mukana. Vietimme aikaa kauan hevosia uittamassa. Hevosetkin nauttivat. En olisi ikinä halunnut lopettaa sitä hetkeä. Nousimme kaikki hevosten selkään seisomaan, ja hyppäsimme yhtä aikaa veteen sukeltaen. En ollut ennen seisonut hevosen selässä, se oli tosi jännää. Teimme samanlaiset hypyt vielä kerran, kunnes Henni pilasi ilon ja sanoi, että pitäisi jo mennä. Ilta oli ollut ikimuistoinen. Veimme hevoset pois, ja kävimme vielä saunomassa, vähän se oli ihanaa! Sitten lähdimme huoneisiimme lepäilemään ja kuivattelemaan, laittamaan puhdasta vaatetta ylle.

--------------------------------
Siinä oli ensimmäinen leiritarina, toivottavasti kelpaa, en tiennyt kaikkia systeemejä niin tarkasti.. ♥

Vastaus:

Mmahtavaa! ♥ Tarina oli aivan megahyperextrapitkä ja ihana, ja hah, et muka tiennyt systeemejä! : D
Uivui, en keksi muuta sanottavaa kuin että ihanaa, hoitajaien kansa, ihanaa ♥

©2018 Lampilantalli - virtuaalinen Schleich -talli - suntuubi.com